Ihan viimeiset rutistukset töissä ja sitten erinäisiä kehittämisiä ja suunnitteluja ja sen sellaista totaalisen lamaannuttavaa palavereissa istumista! NBCH lähestyy kiihkeällä tahdilla ja mitä lähemmäs H-hetki tulee, sen enemmän mulle tulee yhteydenottoja ja kyselyitä. Jotenkin meillä on tosi moni asia jäänyt vähän liian tipoille! Kari on saanut tehdä todella paljon töitä ajanoton ja seurannan ja niiden varajärjestelmän vuoksi. Ollaan tehty mielettömästi näkymätöntä työtä ja niin on tehnyt moni muukit. Mulla ollut erilaisia kirjoitushomma ja tietenkin huoli siitä, miten tytöt pärjäävät. Mutta toisaalta olen sitä mieltä, että me ollaan tehty niin tiiviisti ja hyvin töitä, että nyt on hyvä hetki kokeilla omien siipien kantoa. Ollaan kuitenkin omalla maaperällä ja kaikki on tehty niin hyvin kuin on osattu. Mulla on levomminen mieli ja odotan kyllä hyviä sijoituksia jokaiselle. Toki tiedostan, että saattaa olla, että kaikki eivät maaliin asti päädy, mutta kokonaisuudessaan odotan nuorilta mitalia.
Kunhan nyt vaan pysytään järjissämme vielä viikko. Alan olla aika poikki ja uni on jäänyt jo viikon verran alle viiteen tuntiin vuorokaudessa. Ennen tai myöhemmin sekin alkaa näkyä, tiedän kokemuksesta. Huomenna tohina alkaa…..
Omat hevoset ovat pellossa ja saavatkin olla. Kelit ovat olleet suotuisat ja näyttävät viihtyvän hyvin. Ötökätkään eivät suuremmin ole kiusanneet, joten nauttikoot elostaan. Vatsat kasvavat, mutta ehtiihän sitä sulatella taas talvella.