Kuten arvelinkin, niin tiedossa oli aivan kammottava työleiri. Mulla oli muutaman kerran itkukin lähellä. Rakennusmies oli pahalla tuulella ja sain aika paljon ja aika suoraa palautetta. Vettä vihmoi ja oli varsin kylmä keli. Tai no tyypillinen juhannussää varmaankin. Mua jotenkin harmitti raataa ja oli yllättävää kyllä Kariakin aika ikävä. Olin ennakkoon ajatellut, että se nyt on ihan sama onko juhannuksen kotona vai poissa. Yksi viikonloppu muiden joukossa. Mutta ei se nyt sitten ihan niin kuitenkaan ollut.
Hevosten luona kävin lauantaina. Erika siellä jo touhuili. No hevosille oli täysin sama onko juhannus vai joulu. Ne ottivat tuliaisleivät vastaan ja jatkoivat omia touhujaan. Katselin niitä hetken ja palailin kotiin maalaushommiin. En viitsinyt edes lippua nostaa salkoon.