Kun leiri loppui, niin jätettiin omat hevoset pariksi päiväksi talliin. Joten perjantaina ajelinkin jo ennen seitsemää Ridasjärvelle. Olin nukkunut jälleen vähäisesti, joten ei sen niin väliä, vaikka olisin mennyt sinne jo viideksi. Hevoset olivat kaikesta päätelleen nukkuneet raivokkaasti. Kumpikin oli yltä päältä purussa. Ja Sella tietenkin pedannut paskakikkareihinsa. Sain harjata hyvän tovin, että viitsin vapauttaa ne ulos. Ja Tatanka ei tietenkään edes lähtenyt, vaan jäi taas hengaamaan talliin ihmisen avuksi. Kari kertoi sen hakumatkasta, että heti jos reitillä näkyi jotain epäilyttävää, niin hevonen tuli ihan kylkeen kiinni kuin koira. Sellainen se on, ihmisen paras ystävä.
Lopulta sain karsinat laiteltua kuntoon ja nuorukaisen pihalle, joten loikkasin autoon ja ajelin Espooseen, siellä nopea siistiytyminen ja sitten keskustaan hoitamaan asoita, Iksuun hakemaan parturiliikkeeseen jotain hyllyä ja tämän jälkeen taas salaman nokka kohti Hämeenlinnaa. Viimeinen keikka tällä erää. Kari hoiteli illalla hevoset yöpuulle.