Aamupäivä meni vielä aitahommeleissa, mutta illalla ajeltiin tallille ja alettiin laitella tammoja matkustuskuntoon. Mua alkoi vähän jännittää, että mitenköhän Tatankan kanssa käy. Sitähän on kyllä käsitelty paljon ja on kuin puoliksi ihminen, mutta silti se ei juuri koska joudu tekemään mitää sellaista, mikä ei ole sille ihan mieleen. Sellahan oli meille tullessaan ihana typykkä, mutta ai että, jos se ei halunnut tehdä sitä, mitä pyydettiin, niin taivas putosi niskaan ja homma meni muutenkin hankalaksi. Mietin vähän, etät mitähän Tatanka toteaa, jos se ei halua jotain tehdä.
Sella käveli hyvin koppiin ja ei voi kun hämmästellen muistella niitä ongelmia, joita aikanaan oli. Kuusi tuntia lastaustataisi olla huiput. Eikä se kovinkaan usein alle tuntiin mennyt. Noh, nyt on toisin ja hyvä näin. Olen nimittäin koittanut karsia Tatankalta kaikki huonot esimerkit pois. Olen todennut, että mallista se oppii todella paljon. Ja kiitollinen täytyy olla siitä, että Hopo ja Urho ehtivät sen elämässä hetken aikaa olla. Kaksi niin selväpäistä kaveria, että parempia esikuvia en osaa keksiä.
Nyt tilanne oli kuitenkin siis se, että Sella asteli koppiin ja jäi rauhassa odottelemaan. Tatanka kävi kerran tai pari kurkkaamassa ja kun aloin rapistella leipäpussia, niin asteli sisälle syömään. Ihana pikkuinen, rohkea ja luottavainen. Sen elämässä ihminen on ollut vain hyvä ja jos jotain siltä pyydämme, niin se aika pienesti epäröi pyynnön toteuttaa. Tuli koppiin, söi annetut antimet ja jäi paikalleen seisomaan. Kari sulki luukut ja lähdimme liikkeelle.
Matka sujui hyvin. Rauhallisesti ajeltiin ja äijä unelmoi jo uudesta vetoautosta, joka toivottavasti elokuussa saadaan alle. Aluksi takaa kuuluu muutama kopautus, mutta sitten hiljaisuus laskeutui ja se jatkui kotiin asti. Pihassa tammoilla vähän oli kiire ulos. Sella muutaman kerran ehti jo naruaa nyppiä ennen kuin sai luvan poistua. Tatanka tuotiin kaikessa rauhassa heti perään ulos. Olivat lungisti ja nappailivat pihanurmea. Taluteltiin ne etutontille. Annettiin vettä, heinää ja suolakiveä. Laitoin fb-päivityksen, jotta naapurit osaavat taas tulla moikkaamaan leipäpalojensa kanssa. Tosin uusien naapureiden kanssa olen vähän varovainen. Koirastakin on tullut niin iso haloo, niin saattavat ahdistua myös hevosista. Aika näyttää.
Aina se on ihanaa saada hevoset kotiin. Niiden katseleminen antaa mulle suurta iloa. Sellakin on ollut aina meihin niin kiintynyt, että käytös muistuttaa ennemminkin koira. Tatanka taas puolestaan on kun koiranpentu. Edelleen se saattaa laitumellakin heittäytyä syliin nukkumaan. Hirnahtelee hijlaa unissaan ja heluttelee jalkojaan kuin nukkuva koira. Se on niin IHQ.
Tiistaina 3.7. olin saanut kutsun mr-komitean kokoukseen sääntövastaavan roolistani johtuen. Ihan hyvä, sillä suuremmin minua ei ole tässä vakanssissa kaipailtu. Kävimme hyvää keskustelua säännöistä ja mahdollisista muutoksista. Osasta olin kovinkin innostunut ja osasta en. Lähtökohtaisesti en pidä siitä, että sääntö ei ole täsmällinen. Jos sanotaan esimerksi, että rikkeen tehnyt pysäytetään, niin mielestäni pitää täsmentää, että pysäytetään miten. Ja niin edelleen. Keskustelu kävi vilkkaana. Ja vähän tietenkin sivuttiin myös SM/ lajimestaruusasiaa. Sovittiin myös lisenssikoulutuksesta syksymmälle ja olin toki iloinen, että palveluksiani halutaan käyttää.