Alkauviikosta tuskailin sitä, että työt alkavat taas. Nyt olis lottovoitto paikallaan. Olisi niin kiva tehdä tuota valmennusjuttua, koulutusjuttuja ja varustekauppajuttua. Niilläpä ei ikävä kyllä elä, joten pakko on istua konttorilla ja väen vängällä sorkkia ihmiskohtalkoita. Halusivat tai eivät.
Keskiviikkona käytiin kuitenkin taas illan hämärässi katsomassa hevosia. Lokoisesti voivat. Kelien puolesta ei ole kiire ottaa takaisin talliin ja ei meillä myöskään ole valmiutta vielä sisäruokintakautta aloittaa, joten toivottavasti saavat olla pellossa mahdollisimman pitkään. Onhan elo merkittävästi helpompaa hevosten laiduntaessa.
Torstaina meillä oli junnujen kanssa skype-palaveri. Nyt varsinkin kun olemme levittäytyneet ihan etelästä pohjoiseen, niin nykytekniikka helpottaa kommunikointia merkittävästi. Pientä säätöä aina aluksi tietenkin on, mutta saatiin kuin saatiinkin koko poppoo samaan aikaan kuuluviin ja näkyviin. Aluksi käytiin tietenkin tärkeimmät kuulumiset läpi ja jokaisellahan oli jotain kerrottavaa. Voi sitä kiherryksen määrää taas.
Aika nopeasti päästiin kuitenkin ihan asiaankin. Loppukausi, treenit, kisat ja muu ohjelma. Jotain pientä nillitettävääkin mulla tietenkin oli. Mutta aina tytöt ottavat sen kypsästi vastaan. Joskus mietin, että onpa hauska nähdä, millaisia aikuisia heistä kasvaa. Nopeasti kuitenkin Sarakin on pikkulikasta kasvanut täysi-ikäiseksi. Ritankin muistan aika nuoresta, kun Elisan apuratsastajana jonnekin kisoihin tupsahti. Muutama vuosi on iso aika nuorelle, vaikka itselle kolme vuotta tai neljä vuotta ei tunnu missään. Tai tuntuu, mutta ei siinä mielessä kuin sellaiselle, jolla ikää on alle 20v. Meni taas mietiskelyksi, mutta pointti oli se, että pidettiin palaveri ja täsmennettiin loppukauden tavoitteet. Olin aikaisemmin ajatellut, että lähden tyttöjen kanssa ratsastamaan Halloweeniin, mutta ei se oikein taida onnistua, kun ei ole ilmestynyt sitä hevosta, jolla voisin mukaan lähteä. Likat vähän vitsailevat, että laittavat mut selkään ja naputtavat kaikesta samalla mitalla kuin he naputtaavat mulle. Saisin maistaa omaa lääkettäni. Totesin tuohon vain, että tätä saa tällä rahalla. Nyt kun meillä ei omaa starttikuntoista kisahevosta ole, niin onhan näistä nuorista ja heidän luotsaamisestaan mulle ihan mieletön ilo.