Syksy hiipii hiljakseen maisemaan. Illan pimenevät aiemmin ja aamuisin maiseman täyttää usein sankka usva. Satu pääsääntöisesti nakkaa hevoset pihalle ja vaihtelevalla kokoonpanolla hoidellaa sitten liikutukset ja tallihommat. Sella on pienimuotoisessa treenissä, jota tosin noudatetaan huonosti. Kenttä on aika ruohottunut, mutta ollaan neuvoteltu naapurista käyttöön ismpi kenttä tarpeen mukaan. Ja tarvetta siinä mielessä onkin, että Tatankan kanssa aletaan vähitellen siirtyä eteenpäin ja toivottavasti pian saadaan ihan ammattilainenkin käymään selässä. Toistaiseksi on edetty omin avuin. Pikkutamma on tosi rauhallinen. Selkäännousut on helppoja ja muutenkin draamaa on ollut äärettömän vähän. Valmistelut sujuu hyvin, painoavut toimii ja mitään ylimääräistä hötkyilyä ei ole esiintynyt. Tuntuu vähän oudolta listata pelkästään helposti sujuneita juttuja. Hauskempaahan se on aina kirjoittaa kommelluksista ja niistä myös oppii parhaiten. Mutta tämä menee nyt näin. Leppoisasti.
Mulla piti olla sunnuntaina taas verkossa Matkalla matkaratsastajaksi 1 -alkeiskurssi, mutta pohjoinen asiakas meni puihin. Alkuinnostus oli kovaa, mutta loppupeleissä porukka hiipui niin pieneksi, että päätettään perua. Vähän harmittaa, sillä noita verkkon yli pidettyjä kursseja on kyllä kiva pitää. Ihan ilokseni pitäisin niitä vaikka kerran kuussa. Olenkin miettinyt, että pitäisikö pokkana lyödä lukkoon vaikka kuun ensimmäisen torstain, pistää ilmolinkin jakoon ja silloin illalla järjestää aina jonkun osion. Niin paljon helpompaa rupatella omassa työhuonneessa kuin ajella maailman ääriin. Joka sekin on tavallaan fine, mutta vie melkoisesti aikaa.
Ulkomaan kisoja on tullut seurattua. Kiinnostavia happeningejä. Hyvää viidettä kytätä käänykästä tilanteiden etenemistä.
Junnut treenailee omaan tahtiinsa. Suunnitelmissa on koko porukan mennä vielä Halloweeniin tekemään hyvänmielensuoritus.