Tämä olisi oikeastaan Tien päällä-päivitys, mutta kyseessä oli niin pieni ponnistus, niin menköön päiväkirjamerkintänä. Laitilassa osallistujamäärä oli varsin maltillinen. Vaatii järjestävältä taholta suurta intoa pyöräyttää kisat läpi muutamaa kisaajaa varten. Jotenkin surullista on kuunnella sitä narinaa, että kukaan ei järjestä kisoja kun samaan aikaan kisoihin ei tulla jos joku niitä järjestää. Eläinkääkäri ja lisenssitoimarit eivät liikahda ilmaiseksi, joten pahimmassa tapauksessa seura maksaa siitä, että saa järjestää kisat.
Puoli kuudelta kampesin pystyyn, kun en jaksanut illalla kerätä tavaoitani kasaan. Kuudelta polkaisin pirsisin käyntiin ja samaan aikaan Kari alkoi heilutella peittoa siihen malliin, että lähtisi aamutalliin. Sanottiin heipat ja mä nostin kytkintä. Espoosta nappasin arabivahvistuksen kyytiin. Olin kyllä yrittänyt korostaa kahta seikkaa. Ensinnäkin täällä on syksyisin kylmä ja toisaalta tiedossa on ihan minimaalisen pienet kisat keskellä ei mitään. Noh, kumpikaan seikka ei oikein ollut mennyt jakoon. Ajomatka meni assarin nukkuessa ja mun painaessa nikka suorana.
Ehdittiin paikalle hyvissä ajoin ennen pääluokan starttia. Toiveissa oli saada reitiltä kuvia, joten mun osaksi tuli lähteä seuraamaan ratsukoiden etenemistä ja Milla sai napsia kuvia. Sovittiin, että pyrin olemaan kilpailukeskuksessa ennen seuraavan luokan starttia. Ratsukot etenivät tavalliseen tapaan aika hyvin kimpassa, joten uskon että Milla sai vauhdikkaita kuvia.
Kun palaisin kilpailukeskukseen värjöttelemään niin homma rullasin tavanomaiseen tapaan ja ihan rutiinilla. SuMaRalla oli omaa toimihenkilökaartia hyvin paikalla, joten ei mitään ihmeellistä ollut ilmoilla. Eläinlääkäri hoiteli tarkastukset jouhevasti, sihteeri kirjasi, radiopuhelimien vältyksellä tiedot siirtyivät toimistaan ja kanslisti tikkasi ne tarviitaviin paikkoihin. Trackerit kertoivat missä ratsukot liikkuivat, joten kisajuna jyskytteli eteenpäin. Ainut seikka, mikä aihetti oikeastaan yhtään kohinaa oli, että yksi huoltoauto näytti seurannan mukaan liikkuvan huomattavan usen samaa vauhtia ratsukon kanssa. Säännöissähän johtaminen on kielletty ja jos hevonen hölköttelee auton perässä, niin johtamistahan se on. Minut lähetettiin reitille, mutta mitään sääntöjen vastaista en havainnut.
Luokat alkoivat saapua maaliin. Tanja ja Laura putkahtivat paikalle ja sain purkillisen hunajaa. Saimme todeta, että uusi Mersu ei ole yhtään edeltäjäänsä parempi maasto-ominaisuuksiltaan. Assari totesikin, että olisi kannattanut lähteä Rangerilla. Ihan varmasti olisi, mutta eipä olisi siirtymät kotoa kisapaikalle tapahtuneet yhtä jouhevasti.
Ilolla seurasin, miten Saana tikitti oman suorituksensa. Team Nieminen on päässyt hyvin touhuun mukaan. Laura ja Tanja tietenkin menivät hosumaan tilanteeseen, mutta ihan loistavasti olisivat pärjänneet ominkin avuin. En viitsi yleensäkään tehdä asioista suurta numeroa, mutta varsinkin kun olen hommissa, niin suhtaudun suojattieni edesottamuksiin aika rauhallisesti. Ei suuria tunteita, niin kuin tapanani on sanoa. Mutta ainahan se on mukava nähdä ihmisten onnistuvan ja jos olet vielä jotenkin osallinen, niin sen mukavammalta se tuntuu.
Vähän siinä suunniteltiin, että mennään vielä porukalla syömään, mutta sitten todettiin, etät lähdemme kyllä tyystin eri suuntiin. Olisi ollut kiva turistan Turusen ja Hanun kanssa. Harmittaa kun asutaan niin kaukana toisistamme ja Tanja on huikean kiireinen. Sesonki tuntuu kestävän läpi vuoden tavalla tai toisella. Ja upeahan se on, että businekset vetää. Vähän se vaan vaikuttaa sosiaaliseen elämään. Eikä se itsellänikään ole paljon helpompaa. Työ vie veronsa. Jos sitä voittaisi lotossa, niin kyllä keksisin paljon mitä tehdä.
Kun pikkuluokkien palkinnot oli jaettu ja pääluokankin kärkiratsukot olivat saapuneet maaliin, niin anelin luvan poistu paikalta. Tulokset olivat illalla KIPAssa ja homma muutenkin taputeltu. Vettä ei satanut, vaikka keli oli vilakka. Vielä on tälle vuodelle yhdet kisat tarjolla. Toivottavasti sinne mr-väki suuntaa sankoin joukoin. Ensi vuoden kisakalanteria suunnitellaan jo ja mitään hillitöntä kisasumaa ei ole tiedossa. Harmi homma. Ne jotka haluavat kisata alkavat katsella Viron ja Ruotsin kisoja, jos meillä ei kisat toteudu. Kv-ratsukoiden toive on ollut ,että saataisiin vuotuiset kv-kisat kotimaahan, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että kansallisiinkin kannattaa läheä muualle jos haluaa olla varma että kisat toteutuvat ja saa ratsastusseuraa.