Tämä päivä oli niin säässä kuin muussakin edeltäjänsä vastakohta. Jos eilen satoi, niin tänään oli loisteliaan ihana päivä. Jos eilinen tallireissu oli menestys, niin tänän se oli jotakuinkin lässähdys. Talliapulainen otti jotenkin nokkiinsa. Tuli sanaharkkaa ja lopulta hän ilmoitti, että ei aio ratsastaa ollenkaan. No eipä siinä. Hyppäsin sitten itse Sellan selkään, käytiin maastossa lämppäämässä ja sitten tehtiin kentällä erilaisia kaarevia uria ja raviväistöjä. Olin tyytyväinen itseeni siinä, että omasta harmistuksesta huolimatta sain tyynnyteltyä itseni ratsastuskuntoon. Muistelen, että joskus valovuosia sitten kun Kari sai mut jostain hermostumaan, niin en voinut nousta ratsaille ollenkaan tai sitten hommasta ei vaan tullut mitään kun en saanut päätäni kuosiin. Nykyään osaan ehkä jo paremmin nollata erilaiset tunnetilat. Se on kuitenkin fakta, että kiukkuisena ei Sellan selkään ole mitään asiaa.
Kun olin omat rutiinini tehnyt niin kävin vielä tarjoamassa hevosta assarille, mutta ei kiinnostanut. Tuli kuitenkin avu
ksi Tatankan kanssa. Laiteltiin pikkuinen valmiiksi ja jälleen pienen jännityksenpoistomeditoinnin jälkeen nousin selkään. Olen kyllä saanut selkäännousuun liittyvää itseluottamustani parempaan kuosiin. Enää en koe suurta paniikkia, mutta pieni epäilyksen aalto aina lävitseni pyhkäisee kun nousen ratsaille.
Kentällä tein kiemurauria ja painoavuilla homma toimiikin kohtalaisesti. Vaihdoin kuolaimen, mutta kyllä se tuntui edelleen häiritsevän. Mielestäni se oli liian alhaalla. Täytyy ajan kanssa tarkastaa tilanne. Tatankan omat suitset kulkevat Karin mukana, sillä yllätys kyllä nahkapaska on hukassa ja tavittaisiin uusia reikiä. Nyt käytössä on Urhon suitset, jotka ovat mielestäni liian isoissa säädöissä, Sellan kuolaimet ja Hopon satula. Melkoinen combo.
Olin ajatellut, että käyntikiemurat riittävät, mutta kovan kannustuksen ansiosta päätin sitten ottaa muutaman kierroksen myös ravia. Yritin kovasti olla häiritsemättä hevosta. Jalustimet olivat onneksi superpitkät, joten pystyin keventämään pienesti ja kevyesti, vain satulan pintaa hipaisten. Tatanka oli vähän hämmentynyt ja teputti tosi maltillisesti menemään. Kerran kun pyysin vähän napakampaa ravia se antoikin aina napakan pukin vastapalloon. Ihan on äitinsä kaltaiset elkeet. Tosin se on paljon, paljon, paljon kiltimpi ja kesympi. Kun sessio oli ohi, niin oli kyllä taas hieno fiilis. Tatanka tarjoaa meille jotain ihan ainutkertaista. Jotain sellaista, jonka muistaa varmasti elämän loppuun asti.