Aamutalli kolmeen pekkaan. Pedro kikkaili kakkakikkareiden kanssa ja me tehtiin äijän kanssa työt. Päivällä katsottiin taas telkkarista ratsastusta ja illan tullen sonnustauduin oikein kouluratsastusasusteisiin ja Sellalla laitettiin nahkaista rensseliä ja yleissatulaa ja mitenkäs kävikään? Tuulinen sää, metsässä vaanivat varjot ja ties mikä muu sai tamman aivan kierroksille. Se kieputteli mua siinä mittakaavassa, että mun oli ekaa kertaa elämässäni pakko lopettaa homma kesken ja pyytää Kari selkään. Voi että mua korpesi. Eikä tilannetta auttanut jälkipuinto Kärkkäisen tyylilla: ” En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta….. ” Ei tosiaan onneksi kuulostanutkaan yhtään ylimieliseltä. Mökötin illan ja päätin, että en ratsasta noilla tammoilla enää ikinä. Jos sen saa omaa uskollista ruunaa, niin jääkööt ratsastusharrastus jonkun muun hoidettavaksi. Ehkä mulle riittää hallinnolliset hommat ja tomarijutut.
Yksi iloinen asia oli se, että JFF on tulossa Suomeen ja meillä on treffit keskiviikkona. Ja jos luoja suo, niin torstaina singahdan Kiovaan päivittämään tuomarilisenssiäni. Aina jännittää ne halvatun kokeet, joten toivottavasti tuliaisina on hyväksytyt tulokset. Niin ja tässähän kävi myös ilmi, että mun passi ei ole kelvollinen Ukrainaan, eli se on jälleen kerran pikapassin paikka!