Aamutallin kauttaa Jämsänkoskelle. Vuorossa oli Riemuratsukoiden vuosikokous ja kauden päätöspippalot tai pikkujoulut tai miksi niitä nyt sitten haluaakaan kutsua. Ehdittiin mukavasti mökille luovutusaikaan ja kiirehdittiin siitä kokoukseen. Porukkaa oli kohtalaisesti paikalla. Seura on pieni, mutta aktiivinen ja yli puolet jäsenistöstä oli paikalla jo kokouksessa. Mitään ihan mullistavaa ei päätetty. Kaikki rullaa jouhevasti niin kuin ennenkin. Ihmeitä henkilöstömuutoksiakaan ei tullut. Lupauduin ottamaa nuorisotoiminnan hoitaakseni. Montaa nuorstakaan meillä ei ole, mutta Linda, Venla ja Minttu nyt ainakin ja mahdollisesti pari muutakin. Jotain pientä kivaa täytyy yrittää keksiä. Nuorilla on hyvä hyrinä päällä ja toivottavasti saan sitä vähän vielä lisättyä.
Kokouksen virallisen osan jälkeen paikalle pöllähti lisää sakkia. Lähinnä miespuolisia. Ilmeisesti vuosikokous ei niin napannut, mutta vapaamuotoinen illavietto sitäkin enemmän. Siirryttiin rinneravintolaan syömää. Pöydät todellakin notkuivat herkkua. Erinomaista ruokaa, mutta vähän jäin kaipaamaan seuran perinteistä joulupöytää. Söin niin paljon, että meinasin haljeta. Moni muu teki samoin. Juttu luisti ja hauskaa oli. Kahvin kanssa samaan aikaan julistettiin palkittavat. Seura on ehdottomasti kv-painotteinen ja näin ollen palkittiinkin kaikki kv-tulokseen saaneet. Ja niin sen pitääkin mennä. Myös km-kertymät noteerattiin. Mielestäni erittäin hyvä palkinto on tuki osallistumismaksuihin.
I
stuttiin kimppamökilla vielä hetki. Mulla oli huoli Pedrosta, joka jäkitti yksinään meidän mökillä. Kari ratkesi ryyppäämään, joten käytiin Turusen kanssa koiraa pariin otteeseen moikkaamassa. Eihän sillä mitään hätää ollut, mutta koen tylsäksi sen, että piski on yksinään vieraassa paikassa. Tai että se keksii jotain jäynää ja siellä on sitten odottamassa järsitty sohva tai jotain muuta vastaavaa. Onneksi ei tietenkään ollut, sillä eihän se mitään järsi kotonakaan, mutta silti.
Kympin jälkeen palailtiin mökille. Pistettiin Turusen kanssa lisää pakkelia naamariin ja siirryttiin Himos Areenalle. En ole muistaakseni siellä ennen käynytkään. TT bongasi, että lavalle nousisi Jenni Vartiainen, jota emme kukaan olleet nähneet, joten päätettiin antaa mahkut. Nooh, ei se mikään elämää suurempi elämys ollut, mutta ihan kiva viettää ilta Tanjan ja Pasin kanssa. Kolmen jälkeen pääsin sänkyyn ja jotenkin koko illasta oli tosi mukava fiilis. Aamulla fiilis ei ollut kovinkaan kiva, kun unitunteja oli taas kertynyt kutakuinkin kolme ja mulle ajovuoro kotiin. Se pitää lopuksi todeta, että meillä on kyllä hieno seura. Toiminta on mutkatonta ja mukavaa. Kiitos siitä Perhe Lampinen!!
Kotimatka sujui aika hiljaisesti. Poikettiin vielä Haudankoskelle hoitamaan isänpäivämuodollisuudet. Karille napsahti iltatalli ja hevosten liikutukset mulle hiustenleikkauskurssia.