Lomapäivä. Päästiin Hamidin kanssa tallille puolen päivän tuntumassa. Hevoset olivan vekkuleina, lunta sateli hiljalleen ja maisem
at ovat muuttuneet ihanan jouluisiksi.
Päätettiin jeesata Ritaa tallihommissa ja siivota tammojen karsinat. Ei saatu virtyä edes hommia loppuun kun Rita ilmaantuikin paikalle. Minttu oli pohjoisessa treenilenkillään ja Rita lähti hilpaisemaan omaa parikymppistään. Hamid laitteli Sellan valmiiksi ja lähtivät kentälle 90 minuutiksi keventelemään. Kumpikin sai hyvän lämmön päälle.
Samalla sovittiin, että kun Rita lähtee pohjoiseen, niin Hamid jeesailee vähän Napin liikutuksien kanssa. Olenkin tyttöjä kiusoitellut, että saattavat vielä saada kovan kilpakumppanin seuraavien vuosien kilpailuihin. Ja eipä siinä, kilpailu on aina hyvästä ja tässä on kehittymässä kyllä sellainen matkaratsastaja, että jos saa hyvän hevosen alleen, niin tapahtuu aika paljon. Jo pelkästään kulttuuritausta antaa pienoisen etumatkan. Ja niin paljon kuin se mua harmittaakin, niin mies on mies. Me naiset ikävä kyllä olemme joissain asioissa pääsääntöisesti vähän pehmeämpiä. Fyysisessä mielessä matka on laji, joka ottaa ihan joka pisaran mikä otettavissa on. Ja fyysisesti usein miehet ovat vahvempia. Siitä on tiettyä etua, onhan se tässä vuosien varrella nähty. Henkinen kovuus on toinen juttu ja siinä me naiset kyllä pärjäämme ihan tasaveroisesti. Hamid toki on silläkin saralla aika prepattu, mutta kyllä töitä saadaan vielä tehdä silläkin sektorilla ennen kuin ihan oikeasti kisaamaan päästään. Mutta katellaan, tehdään töitä ja suunnitellaan tulevaa.
Tatanka oli pakko ottaa myös hetkeksi sisään, kun se jäi yksinään tarhaan. Ei sopinut hänen pirtaansa. Tallissa sitä ei suuremmin haittaa yksinolo, mutta tarhassa alkoi pörhistellä. Auttelin Ritan matkaan ja huiskin Tatankan takaisin tarhaan ja menin kentän laidalle ihmettelemään. Samalla kopauttelin langoista lunta pois.
Hamid treenaili kiemurauria, puolipidätteitä ja kevennyksen jouhevaa vaihtamista. Lopuksi otettiin jokunen nosto, hallitusti. Olimme kaikki tyytyväisiä ja myöhemmin katseltiin taas videoita. Kypärästäkin keskusteltiin. Sellainen välimallin soppari saatiin tehtyä, että kun askellaji alkaa olla pääsääntöisesti laukka, niin ratsastaja alkaa pääsääntösesti käyttää kypärää. Noh, mä en jaksa aikuisen ihmsen kanssa asiasta kinata. Jos kallo halkeaa, niin aikuinen vastaa itse tekemisistään, mutta toki olen tyytyväinen, jos kypärä ilmestyy päähän.
Tehtiin loppuhommelit ja poistuttiin paikalta. Rita palaili lenkiltään aikanaan ja teki iltatallin. Hyvä treenilenkki kuulemma.