Leiriviikko! Olihan meillä taas ihan erinomainen meno. Koko nelikko paikalla tavalla tai toisella. Leirista tarkempi raportti Tien päällä- osiossa, vaikka en nyt sen suuremmin ollut tien päällä.
Kävin juhlimassa parit valmistumisjuhlat ja kovaa vauhtia mennää kohti laidunkautta, kesää ja lomaa.
Lauantaina olin stewardina Liedossa, jossa SuMaRa järjesti kilpailut. Jotenkin on aina ihana ajella Majatallin tiluksille. Sikäläinen lahko on edelleen ihan vertaansa vailla. Vähän ikävää, että heidätkin tietyllä tavalla poltettiin loppuun. Mutta upeaa on se, että sinne päästään edelleen kisoja pitämään. Mari on Mari ja Jari on Jari ja siinä on sellainen combo, että oksat pois. Aina sattuu ja tapahtuu ja on uusia juttuja hihassa. Joka kerta kisapaikalla on jotain kehitetty. Ja edelleenkin tämä on aikun paikka, missä pienikin ääneen ajateltu ajatus on ennen seuraavaa päivää muuttuunut todeksi. On ihailtavaa, että ihmiset myös tekevät, eivätkä vaan puhu. Itse olen sellainen suunnittelija ja ihan aina eivät kaikki suunnitelmat toteudu. Majatallilla tapahtuu ennen kuin suunnitelmat ovat edes valmiit.
Laimea oli vaan osallistujamäärä. Vähän ihmetyttää. Kisoja on vähän, niin kumma kun ei porukat lähde liikkeelle. Eipä silti, helppo kisa, joka saatiin helposti vedettyä läpi ja jäi mukavasti aikaa myös vaihtaa kuulumisia. Helle antoi omat haasteensa, mutta kukaan ei läkähtynyt. Mulla särki tietenkin päätä kun pääsin kotiin, mutta ei mitään sellaita, mitä ei Maxalt ja parin tunnin uni parantaisi. Mukava päivä ja pakko se on vaan todeta, että kesä on ihmisen parasta aikaa.