Hevosia liikuteltiin kevyeti ja laiteltiin laidunta kuntoon. Ja saatiin kuin saatiinkin lauantaina päästää kolmikko ensimmäiselle lohkolle. Kovin ottivat rauhallisesti. Meillähän on parin vuoden takaa vähän surullinen laidunkokemus, joten alitajuisesti olen aina vähän huolissani kun hevoset peltoon jäävät. Nyt varsinkin kun tilanne on vähän uusi ja huolehditaan itse siitä, että hevoset voivat hyvin ja vettä sekä syötävää riittää. Valvovaa silmää ei ole ja vähän olen esittänyt jotain riistakameraa tai muuta valvovaa silmää.
Kari on ahertanut, että saatiin silta korjattua ja lisäksi on letku ihan perille asti. Joten eiköhän me pari kesää nyt saada hevoset pidettyä ihan asiallisesti laitumella.
Illalla lähdettiin vielä katsomaan Jukolan viestin lähtö. Paluumatkalla ehdottelin mutkaa laitumille, mutta ei mennyt läpi. Eikä siellä mitään hätää olisi ollutkaan.