Hevoset enemmän ja vähemmän laitumella. Välillä kotona ja välillä tallilla. laidunta laajennettiin siten, että ensi kesän pitäisi olla tolppahommien osalta helpompi kuin tänä vuonna. Muutoin tavanomaista loppukesän touhua. Lomat loppuivat ja töihin piti jälleen palata.
24.8. kisattiin Kouvolassa SM-kilpailut. Odotin suuria ja ihan tosi upeasti Minttu ratsasti mestaruuteen. Iloinen olin myös Veran pronssista, sillä olenhan kuitenkin pitkään tehnyt myös Saran kanssa töitä ja toivon hänet näkeväni satulassa myös tulevaisuudessa. Hieno päivä, vaikka stewardina luonnollisesti keskityin työhöni, mutta upeaa oli katsella nuorten touhja. Ei ole mikään salaisuus, että nautin suunnattomasti siitä, että saan olla näiden aktiivisten ja ahkerien nuorten taustavaikuttajana. Onnittelut vielä hyvistä suorituksista kumpaisellekin tiimille!
Sama viikonloppu oli myös surun viikonloppu, sillä Nappi lähti vehreämmille laitumille. Asia oli ollut tiedossa jo kesäkuusta asti, mutta viimeiset päivät olivat silti varsin haikeita ja tiedän paremmin kuin hyvin ne tuntemukset, joita Rita joutuu seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana käymään läpi. Tuska laantuu ja muuttaa muotoaan. Se on ainut mitä osaan sanoa. Ensin tuntuu, että ei pysty edes hengittämään, mutta vähitellen henki kuitenkin alkaa kulkea, mutta vaikeaa se on ja tulee olemaan. Ja mulla on välillä vieläkin ja Hopon lähdöstä on aikaa kolme vuotta, Urhon kaksi.
Koko elokuun saatiin nauttia hienosta kelistä ja vaikka illat jo pimenivät, niin lämpo helli. Vielä kuun lopulla juhlittiin Jolhyn tyyliin onnistuneiden kisojen kunniaksi. Kiva kun joku viitsii järjestää juttuja. Jos kutsu tulee, niin aina yritän mukaan päästä.