Caro päästi pojat aamulla ulos ja me aloiteltiin aamu kaikessa rauhassa. Kari oli kotiutunut yöllä ja reippaana poikana alkoi vaihtaa traikkuun talvirenkaita. Koppi on edellisen kerran ollut käytössä Liettuan kisareissussa. Eipä ole kovin kiihkeässä käytössä! Muutamaa tovia myöhemmin olimme kuitenkin jo Tiipiin pihalla kantamassa Sellan kamoja kyytiin.
Kävin moikkaamassa pennut ja hain taskut täyteen porkkanoita ja muutenkin psyykkasimme itseämme lastaukseen. Sellan koppimatkastakin on jo melkein vuosi. Ja niinhän se meni traileriin kuin tyhjää vaan. Käveli suoraan kopin luo ja sisälle. Takana ovat lastausongelmat. Niin kuin monet muutkin ongelmat. Ikäkin on tehnyt tehtävänsä, että nyt 14-vuotiaana ei tarvitse olla ihan niin skitso. Matka sujui hyvin, ei tarvinnut rettelöidä tai itkeä taakse jääneen perään. Tallin pihalla alkoi kuitenkin kamala huuto. Se huusi kopissa ja pojat kuorossa pihalla.
Sella pääsi aluksi vierastarhaan, joka oli sitä varten laitettu juhlakuntoon. Niin kuin sen karsinakin, jossa nimikyltti on odottanut jo monta kuukautta. Se muutaman kierroksen liihotteli häntä pystyssä. Sitten iski kiima päälle ja alkoi liruttelu. Hetken tuijotussession jälkeen Hopo tuotiin kaveriksi. Vähän siinä aitalankaa jouduttiin virittelemään uusiksi, mutta suurilta tappioilta vältyttiin. Ja voi sitä onnea! Mun tuli vähän oikein paha mieli, että oltiin tuo pariskunta toisistaa erotettu. Kumpikin tuntui olevan onnen ja autuuden ylimmällä tasolla.
Päivä jatkui rauhalliseen tyyliin. Sella ja Hopo kulkivat ympäri vierastarhaa kylki kyljessä. Hemppa ja Urho ihmettelivät toimintaa omalta puoleltaan. Puolen päivän jälkeen kiirehdittiin kotiin vähän nappaamaan jotain syötävää. Sitten oli jo kiire takaisin valvomaan, että kaikki on hyvin.
Iltatallin aikaan tilanteet vähän muuttuivat. Hopo muuttui raivokkaaksi, kun muutkin pojat tulivat talliin ja hän ei päässytkään omimaan Sellaa itselleen. Ihan helvetillistä mylvintää, jytinää ja kuopinaa. Metakan kruunasi mun ärjähtely. Vietettiin tallituvassa vielä hyvä tovi ja juotiin teetä. Mä säntäsin raipan kanssa talliin heti jos Hopo aloitti seinien kaatamisen. Sen karsinaankaan ei ollut mitään asiaa, kävi niin kuumana. Lähempänä yhdeksää tilanne tuntui vähän rauhoittuneen ja muut hevoset mua jo pelkäsi, kun Hopon melskatessa ilmeistyin räyhäämään. Vähän huolestuneena lähdettiin kotiin ja harmittelin, että valvontakameraa ei ole vielä hommattu. Illan viimeisenä ajatuksena toivoin, että tallissa on aamulla seinät pystyssä ja vaari on yhtenä kappaleena.