Kari Vegasissa, mä töissä ja Satu sekä Rita aika lailla tallilla. Alkuviikosta pidin vapaata ja puuhasin tallilla. Maanantaina kävin Sellan selässä sillä ajatuksella, että se käyttäytyy seuraavana päivänä Ritan kanssa kunnolla ja käyttäytyikin. Pimeää on, märkää on ja yöpakkasia luvassa. Ja marraskuu alkaa.
Lajiseminaari järjetettiin viikonloppuna poikkeuksellisesti eri aikaa ja eri paikassa kuin liiton muut semiaarit. En oikeastaan pidä sitä kovinkaan hyvänä systeeminä. Pelkäämpä, että jäämme vielä enemmän unholaan jos emme ole mukana liiton yhteisessä tapahtumassa. Odotin kovasti, että Minttua huomioidaan SM-voiton ja 120 hyväksytyn suorituksen johdosta. Ikävä kyllä ei. Yleensä mestarit on vielä kukitettu tai sukitettu seminaarissa. Pieni kömmähdys, mielestäni. Yksi komitean tärkeä tehtävä minun näkövinkkelistäni on kannustaa ja innostaa harrastajia harrastamaan. Siitä syystä kannattaisi muistaa ja palkita pienistäkin tekemisistä ja muistuttaa ihmisten mieliin vähän isommat tekemiset. Töppärät tyhjensivät palkintopöydän, mikä tietenkin oli ihan ansaittuakin niillä kriteereillä, joita käytettiin. En vaan edelleenkään ymmärrä, miksi kisakilsoihin ei voida laskea ihan kaikkia kilsoja ja miksi muutenkin komitea haluaa niin kovasti korostaa sitä, että keskittyvät vain kansallisen tason kehittämseen. Näin pienen lajin ollessa kyseessä kannattaisi panostaa ihan kaikkeen lajin sisällä tapahtuvaan.
Noh, naristastani huolimatta kiitän myös komiteaa. Minut palkittiin vuoden toimihenkilönä. Mainita tuli kyllä täysin pyytämättä ja yllätyksenä. Mutta kuin edellistä avautumistani alleviivatakseni, täytyy sanoa, että luonnollisesti palkitseminen tuntui mukavalta. Kukaan ei näitä hommia sen takia tee, että saisi pystin kirjahyllyyn, mutta jos joskus jotain saa ja nimi mainitaan, niin onhan se kiva!