Aika masentava marraskuu. Talvi ei tule, mutta ei tämä kesältäkään tunnu. Hevosia liikutetaan harvakseltaan.Ketä kiinnostaa touhuta pimeässä ja tihutuksessa, tai ihan jatkuvassa, rehellisessä sateessa.
RieRat vietti pikkujoulunsa ja olin paikalla. Tosin vasta myöhään illalla, sillä kävin päivällä Parikkalassa pyöräyttämässä Matkalla matkaratsastajaksi osa 1-kurssin. Porukka oli kurssilla innostunutta ja odotan jo toiveikkaana ensi vuoden kisoja, joita suunnittelevat. Maastot ovat mainiot ja porukka ihan kertakaikkisen lupsakkaa karjalaista kansaa. Tuo Itä-Suomen aktivoituminen on minulle yksi vuoden positiivisista jutuista.
Ajomatka Jämsänkoskella oli stressaava. Hidas ja pimeä ja märkä ja pelkäsin koko ajan tutkatolppia, sillä edeltävänä viikkona olivat salamavalot taas välkkyneet kehätiellä. Pääsin kuitenkin perille ja Mummelin herkkupatojen äärelle. Juhlat olivat jo vähän hiipumaan päin, mutta keskustelu kävi kuitenkin vilkkaana ja olin hyvilläni, että jaksoin lähteä ajelemaan. Käytiin kisakalenteria läpi ja polkaistiin käyntiin nuorisolle suunnattu yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä lisäävä projekti. Toimintatapa on vähän epäselvä ja malli hyvinkin epävirallinen, mutta katsotaan nyt, mitä saadaan aikaiseksi. Oma roolinikin on vähän epäselvä, mutta eiköhän asiat selkeydy.
Ei näitä nykyajan marraskuita meinaa jaksaa. Olispa kaljaa! Tai oikeastaan jotain vähän vahvempaa!