Pienen jännityksen siivittämänä kiirehdimme aamuhämärissä tallille. Ainakin talli oli pystyssä, hevoset olivat edelleen sisällä ja pihapiiri oli hiljainen. Helpottuneena totesin, että kukin hevonen oli omassa karsinassaan ja tunnelma muutenkin rauhallinen. Hopo oli jopa käynyt kyljellään, joten ihan tavatonta draamaa ei ole yön pimeinä hetkinä ollut ilmoilla. Kollasin paapan jalat ja totesin, että kaikki on kunnossa, ei vaurioita.
Hopo ja Sella menivät vierastarhaan, Urho ja Hemppa perustarhaan. Homma sujui rauhallisesti. Kari siivoili tarhaa ja minä laitoin tallin puolella paikat kuntoon. Kun hommat oli tehty ja rauha oli maassa, niin lähdimme kotiin. Kari pääsi pienille päiväunille ja mä taisin katsella telkkarista mäkihyppyä tai jotain muuta talviurheilua. Syötiin nopea lounas ja kohta jälkeen puolen päivän olimme taas tallilla.
Hopon ja Sellan kanssa lähdimme peltolenkille. Meillä on erinomainen kahden kilsan kiekka, josta olen äärettömän onnellinen. Se on ihan luksusta, että pääsee omasta pihasta heti pöllyttämään lunta. Aurinko paistoi ja tunnelma oli mainio. Onhan se nyt ihan äärettömän hienoa, että Sella on kotona. Nyt kun olen nähnyt, millaisella intensiteetillä pariskunta on taas lujittanut sidettään, niin tuntuu aika pahalta, että tylysti erotimme ne siksi aikaa, kun Sellalla oli varsahommeleita. Mutta päätös ei ollut ihan puhtaasti omamme ja siinä tilanteessa emme parempaan pystyneet. Onneksi Hopo vielä vanhoilla päivillä sai tammansa takaisin. Mutta on se niiden välinen side aika jännä. Ja sanomattakin on selvää, että hevosella on hyvä muisti ja vaikka ero ei vuosi sitten suurta ahdistusta näennäisesti aiheuttanut, niin kyllä paluu yhteen oli aika järisyttävä juttu. Edelleen Hopo on aika kiihkeänä ja varovaisia saa nyt niiden kanssa olla, ettei vaan kukaan ulkopuolinen ota osumaa. Hopo valpastuu jo pelkästään siitä, että joku menee Sellan lähelle tai sen karsinaan. Mutta eiköhän tunnelataus vähän helpota, kun vaari huomaa, että typykkä ei ole nyt lähdössä mihinkään.
Kirkkaassa auringossa, hangen hohtaessa ja hevosten liikkuessa rennosti alla nautiskelimme olostamme ja elostamme. Kierrettin kaikessa rauhassa lenkki neljästi vähän suuntia ja askellajeja vaihdellen. Lunta on puoleen sääreen ja se on tiivistä ja kosteaa, joten erinomaista treeniä mammalomalta palaavalle ja eläkeläiselle. Hevoset hörisivät ja pöristelivät sieraimiaan vuoron perään. Tutkimme hangessa näkyviä jälkiä ja jätöksiä ja iloitsimme hetkestä, jolloin kaikki oli paremmin kuin hyvin.
Kun taianomainen hyvänolonlenkki oli tehty, niin pariskunta jäi talliin nakertamaan heinää. Me siirryttiin pihalle ja aloimme askarrella vierastarhan yhdistämistä tammatarhaan, jotta saadaan kaksi isohkoa tarhaa ja pariskunnat sillä tavalla lähelle toisiaan, että välissä on vain lanka. Urho osallistui taas operaatioon parhaalla mahdollisella tavallaan. Eli kuljeksi perässä ja tutkaili kaikkea, mitä ihmiset mukanaan kuljettivat. Se lähtikin heti tutustumaan vierastarhan puolelle, kun reitti avautui. Kovasti oli jännää tammanhajua kaikkialla. Hemppa seurasi perässä ja hetkeä myöhemmin pistettiin tammatarhan takaportti kiinni. Sitten päästettiin Sella ja Hopo pihalle tallista. Sellalla oli pieni ongelma se, että pihaton läpysköistä pitäisi mennä läpi. Onnistui kuitenkin, mutta sen suurempaa jännää ei saatu aikaiseksi. Varsin rauhallisesti tamma tutustui uuteen ympäristöön ja Hopo seurasi perässä kuin hai laivaa. Ei siinä sen enempää.
Erika kävi kurkkaamassa Sellaa ja Caro tietenkin tuli tervehtimään uutta asukkia. Erikan kanssa vahvistettiin, että laitumille taas päästään, jos vaan laumana voivat laiduntaa. Eli siihen tähdätään. Nopeasti vaan menee aika, kun nyt jo laidunjärjestelyistä puhutaan. Ja tottahan se on, että ennen kuin taas huomataankaan, niin ollaan kesän kynnyksellä.
Iltatallin aikaan otettiin pariskunta ensin sisälle. Ongelmallista oli jälleen tulla pihaton läpysköistä läpi. Ja Hopo ei voinut tietenkään tulla sisälle, kun Sella jäi pihaton ulkopuolelle. Porkkanan avulla asia kuitenkin hoitui. Sitten otettiin Hemppa sisälle ja viimeisenä Urho. Rauhallisempi tunnelma oli kuin ensimmäisenä iltana. Hopo kolkkasi ja kiukutteli vain vähän. Ilman merkittävää huolta lähdettiin kotiin.