Ajelin tallille suoraan töistä. Ehdin hyvin touhuilla hevosten kanssa, kun vaan ensin heitin korkkarit nurkkaan ja vetelin turvakengät jalkaan. Se on vähän niin kuin Jekyl ja Hide. Töissä eivät koskaan uskoisi, missä vetimissä esiinnyn siviilissä. Pitävät melkoisena hienohelman ja sitä tietenkin olenkin, kohtuuden rajoissa. Mutta muutamassa minuutissa tallituvassa muutun virkanaisesta tallinaiseksi.
Lisäilin hevosille heinää ja seurustelin niiden kanssa. Tutkailin tarhojen tilanteen ja sen, missä kunnossa Sellan perberi on. Näyttäisi siltä, että maitohappobakteeri puree ja pystytään elämään niin, että öisin Sellalle laitetaan kuivaheinää, mutta päivänä voi syödä yhteissäkeistä. Ensi kesänä täytyy kuivaheinää kuitenkin ottaa puolet enemmän, niin saadaan sekaruokkia koko kolmikkoa.
Iltatalli tehtiin vasta kahdeksan jälkeen. Mitään kiirettä ei kaveruksilla ollut, sillä lisäämästäni heinästä oli vielä osa jäljelläkin. Harjasin ja syynäsin kolmikon läpi. Kari touhusi omat touhunsa ja kävi lopuksi halistelemassa koko kolmikon. Tai lähinnä Sellan ja Urhon, koska Hopo on kuulemma kiukkumaakari. Mutta mun mielestä kiukkmaakaritkin tarvitsevat halistelua. Tallilla oli ihana rauha. Suurtallin sutturakin on helposti tottunut uneliaan pikkutallin ilmapiiriin.
Kotimatkalla käytiin vielä Karvosten herkkukiparilla. Kävin hakemassa Johannalta hauskat tallikalossit. Vaihdettiin siinä kuulumiset ja ostin vielä pari tuplaa ennen kuin häivyin illan pimeyteen ja kotiin noutopizzaa syömään.