Kari kiirehti aamulla töihin ja minä kiirehdin tallille. Caro oli käynyt laittamassa hevoset jo pihalle, joten sain kaikessa rauhassa nauttia aamuteen kotosalla. Hopo ja Sella olivat tyytyväisinä omassa lohkossaan. Urho vähän on tuntunut haaveilevan niiden seuraan, sillä Hemppa on pitänyt sille aika kovaa jöötä. Hemppaa on selkeästi myös kiinnostanut tamman olemassaolo ja Hopoa taas häiritsee kummankin ruunan suoma huomio. Hevoset liikuvat nyt paljon. Kuten oletinkin, Sella pisti pojat liikkeelle.
Yhdeltä heitin kaveruksille vähän lisäheinää ja poistuin paikalta. Ajomatkalla mietin taas syntyjä syviä. Näin muutaman ratsukon liikekannalla ja he saivat ajatukseni liikkeelle. Kolme maastoilevaa kaverusta tulivat kovin jännittyneinä vastaan. Hiljensin luonnollisesti vauhtini lähes kävelyn tasolle. Kaiken lisäksi olin liikenteessä autolla, joka ei murise tai kolise, joten oletin olevani aika helposti ohitettava tapaus. Ratsastajat olivat niin jännittyneinä, että eivät voineet hetkeksikään ohjaa höllätä, jotta olisivat edes kättä heilauttaneet. Yksi kykeni vähän päällä nyökkäämään tervehdykseksi. Kummastelin. Ja oikeastaan vielä enemmän kummastelin, että jokaisella oli raippa tiukasti nyrkissä. En ole jotenkin koskaan tajunnut sitä ”raippa on turvallisuusväline” ”raippa on merkinantoväline” liturgiaa. Pohdin siinä, että meitä harrastajia on todella moneen junaan. Edellisenä päivänä olin kuullut radiosta, että hevostaloudelle ennustetaan räjähdysmäistä kasvua joten sen myötä harrastajien heterogeenisyys varmasti vielä lisääntyy.
Varsalassa meno oli sitä normaalia. Pennut venkoilivat ja vonkoilivat. Tatankalla on aika paljon harmaita karvoja. Se näyttää vähän virttyneeltä. Yritän kuvaamalla saada dokumentoitua sen värimuutoksen. Kesällähän se oli ihanan kuparinen, syksyllä se alkoi mennä tuhkaisen sävyiseksi ja nyt alkaa ilmaantua yksittäisiä vaaleita karvoja enenevässä määrin.
Kari suoriutui töistään ajoissa ja iltatalli tehtiin yhteistuumin. Sisääntulossa on sellainen hassu piirre, että Hopo on aina reippaasti tulossa sisälle. Juuri ennen kuin astuu ovesta sisälle, se vilkaisee taakseen ja totetaa, että Sella ei ole messissä. Näin ollen vanha herra kääntyy ympäri ja pujahaa pihaton kakkosovesta ulos. Hetken päästä Sella tulee päätyaukosta sisälle Hopo kannoillaan. Tamma pitää siis noutaa ja paimentaa sisälle. Kyllä Hopolla on kamalan kova työ!
Tilanne tallissa on rauhoittunut. Sella piehtaroi tyypilliseen tapaansa, kun pääsee karsinaansa. Hopo on ollut joka yö pötköllään, joten pariskunnan elämä on mallillaan.