Urjalan kisat ovat saaneet uuden päivämäärän ja olen lupautunut tuomariksi. Toivottavasti tällä kerralla kisat toteutuvat. Aamulla tarkastin ja julkaisin kutsut ennen tallihommia. Kilpailukeskuksen toiminnot syynäsin jo aiemmin ja ennakkoon kaikki näyttää varsin hyvältä.
Tänään oli tarkoitus pistää Urho, Hopo ja Sella yhteen. Ja näin tapahtui. Pientä pyrähtelyä puolin ja toisin, mutta vanha arvojärjestys oli hetkessä selvä. Hopolla on pari tärkeää tointa. Ensimmäinen on varmistaa, että Urho ei ole liian tungetteleva ja mene liian lähelle tammaa. Toinen on varmistaa, että Sella saa riittävästi heinää. Se ei ehdi syödä itse eikä anna Urhon syödä, jotta tamma ei vaan joudu näkemään nälkää. Tosin pienimuotoinen laihis on alkanut tuottaa tulosta. Sekä Sellan että Urhon maha on aavistuksen pienentynyt. Hopolle täytyy lisätä iltaan greenlineä, sillä sen ei tarvitsisi yhtään laihtua.
Puolen päivän aikaan Sella ja Hopo lähtivät peltolenkille. Kaikki sujui oikein oivasti siihen asti, kunnes lisättiin vauhtia. Rinnakkain pisteltiin menemään naamat muikeina ja pöllytettiin hankea. Kunnes Sella päätti ladata Hopoa, joka väisti ja otti vielä toisen sivuloikan, jotta pääsi kuittaamaan tilanteen tuplapotkulla. Siinä vaiheessa mä olin jo matkalla ihan toiseen suuntaan. Tai siis siihen alkuperäiseen suuntaan. Mätkähdys selälleen hankeen ja hyvän tovin makailin lumienkeleitä tehden. Hopon jaloissa on toki suojassa maailman pahuudelta ja se jo pariin kertaan ehti turvallaan tökkiä, että nousehan jo. Ohjesäännön mukaan ohjat kuitenkin pysyivät nyrkissä. Lopulta pääsin kierähtämään kyljelleni ja siitä joogasta tuttuun kissa-asentoon. Ei muuta kuin takaisin selkään ja meno jatkui. Tällä kertaa turvavälit huomioiden. Olinkin jo vähän unohtanut, mitä elämä Sellan kanssa on. Aina täytyy olla valppaana ja hereillä. Nyt en ollut.
Lenkin jälkeen hevoset juotettiin ja Sella sai peräosapesun. Laitettiin tarhaan ja otettin Urho sieltä vaihtarina. Urtsilla oli myös lumitreeniä ohjelmassa. Jokunen kilometri hankilaukkaa ja sen jälkeen sekin oli pesun tarpeessa. Juotiin teet ja kahvit ja sen aikaa polle sai karsinassa kuivatella ja syödä heinää, mutta kiirehän silläkin oli jo kavereidensa luokse. Hetken oltuani aloillani alkoi selkä ilmoitella siitä, että tällä iällä ja tällä massalla ei kannattaisi noita mätkähdyksiä enää harrastaa.