Viimeistä viedään. Aikataulujen ja muiden pienten säätämisten ansiosta kävikin niin, että kun Kari nousi ratsaille, niin mä kaahasin Haudankoskelle hakemaan Iristä hoitoon. Karillekaan ei kamalasti jäänyt aikaa ratsastaa, mutta tunnin ehtivät rämpiä pellolla, jossa lunta on lähdes tamman vatsanahkaan asti. 7km ennättivät edetä ja kaikki askellajit olivat käytössä. Lopputuloksena aivan hiestä märkä poni.
Kun tekivät loppukäyntejä, niin ennätimme Irkun kanssa mestoille ja se pääsi kanssa tekemään hankitreeniä, kun loikki Sellan perässä. Kaikki meni niin kauan oikein hyvin, kunnes se rohkaistui niin paljon, että alkoi hamuilla häntäjouhia suuhunsa. Siinä vaiheessa kutsuin kahjun pennun pois. Mutta saipahan ainakin riehua. Viimeksi se pelkäsi hevosia ja nyt käyttäytyikin jo paljon rohkeammin ja Sellakin suhtautui kakaraan suopeasti.
Loppuhoidot nopeasti ja tamma jäi sisälle, sillä ennen kuin olimme kotona oli jo hämärä ja paukuttelu saattoi alkaa.
Kun vuosi on lopussa, niin voi taas ynnätä asioita yhteen, myös hevostelut osalta. Näinä päivinä kirjoittelen yhteenvedon kuluneesta kaudesta ja laadin uuden vuoden suunnitelmat. Kun ne on kirjoitettu, niin ne ikään kuin muuttuvat todeksi. Eteenpäin eläväisen mieli, joten eiköhän jotain uutta keksitä tulevallekin vuodelle.