Piti tehdä vähän pidempi lenkki, mutta pakkanen ja muut asiat sekoittivat taas hieman päivää. Kari sai päähänsä lähteä hankkimaan uutta lelua. Eli tuli kaupasta kotiin mukanaan upo-uusi FRWD W100, jonka avulla pitäisi nyt tulla entistä tasokkaammat seuranteet lenkeistä ja vauhdeista. Ei pitäisi nyt sitten olla ainakaan elektronisista apuvälineistä kiinni, jos ei menestystä tule. Laitetta ihmetellessämme kuulimme myös uutisista ikävän tiedon, että Espoossa on ollut ampumavälikohtaus. Inhottavaa, mutta totta kuitenkin, että sitä on jo pitkään odoteltu. Suvelastahan ei ole kuin kivenheitto meille töihin ja moni opiskelijoista asuu sillä suunnalla. Jälkipuintia siis tiedossa, kun töihin palaillaan.
Tallille kun päästiin, niin Hopo ikävästi yskähteli karsinassa muutaman kerran. Heinä on vaihtunut, lämmitin puhalteli ja puruakin oli tuotu paljon lisää, joten toivottavasti syy löytyy jostakin näistä. Kun pihalle päästiin, niin yskintä loppui. Hopo oli muutenkin pahalla tuulella ja käänsi kiivaasti takapuoltaan kohti ovea, kun lähestyin satulan kanssa. Saman tempun teki suitsille. Lisäksi kopautteli koko ajan naapurin seinään, sillä oli saanut uuden karsinanaapurin. Eli erittäin herttaisella tuulella oli ukkeli taas kerran. Se kun ei kertakaikkiaan kestä mitään muutosta. Ja eilen illalla oli jo teutarointi alkanut ja siinä temutessaan oli myös raapaissut itseään hokilla toiseen takaseen. Että tämmöinen tapaus taas kerran.
Sella taas oli jo heti aamupäivällä ottanut tarhasta hatkat. Sillä on taas ollut tapana nojailla lankoihin ja kurkotella naapurin pensastaitaan, joka tuntuu talvisin maistuvan erityisen hyvälle. Lankaanhan ei tarvitse kamalasti nojailla 500kg:n painolla, niin se antaa myöten. Neiti oli tepastellut sitten takapellolla ja ihmetellyt kai, kun ei Hopo lähde messiin. Sitten aikansa toilailtuaan oli kipittänyt tarhojen välistä porttien puolelle ja parkannut oman tarhan portin eteen odottamaan, että joku tulisi päästämään sen takaisin tarhaan. Hopo taas varmaan panikoi tarhassa, että eikö kukaan huomaa lankojen olevan maassa, sillä jokuhan saattaa tulla sieltä hänen tiluksilleen häiriköimään. Aika tarkkaan vuosi sitten Sessan teki saman manööverin ja silloin sai jopa Hopon lähtemään liesuun mukaan. Tällä kertaa se ei moisesta innostunut.
Hevoset kuitenkin laitettiin valmiiksi ja mentiin pellolle vetämään intervallitreeniä. Sella veteli aina yhden käyntikiekan ja kaksi laukalla. Hopo taas sai mennä yhden käyntikiekan ja yhden laukkakiekan. Hopon kanssa ennätettiin 9 kierrosta (= 9km) tunnissa ja kymmenessä minuutissa. Samassa ajassa Sella paineli 13 kierrosta (=13 km). Sellalla nopeilla kierroksilla huippunopeudet olivat 40km/h molemmin puolin ja Hopolla 30km/h molemmin puolin.
Vaikka pakkasta oli -13 astetta, niin kamalan kylmältä homma ei tuntunut, mutta tietenkin käyntikierrokset tuntuivat pitkiltä ja koleilta. Sella hikosi ihan reippaasti, mutta Hopon ei suuremmin hiki tullut, sillä pääsi sen verran helpommalla tällä kertaa. Mutta yskähtely tallissa aina arveluttaa, niin en viitsinyt pyytää enempää, kuin mitä herra itse tarjosi. Muutama pommikin jo pamahteli, mutta eipä se tuntunut häiritsevän kumpaakaan.
Tallissa hevoset juotettiin ja saivat vähän porkkanaa ja leipää ja tietenkin iltapäiväheinänsä. Loimitettiin kuivatteluloimilla ja jätettiin jo sisälle, sillä arveltiin, että pauke ja jyly alkaa kyllä heti, kun pimeys tulee.
Niin se vuosi on taas takana. Ynnäsin sitä jo aamulla ja kauden yhteenveto ja tulevan vuoden tavoitteet löytyvät päättymässä olevan vuoden kilpailukalenterin yhteydestä. Mutta kaikkineen vaihteleva, antoisa ja oikeastaan aika menestyksekäs vuosi takana. Joskin töitäkin on tehty kovasti, sillä ilmaiseksi mitään ei saa. Meillä on upea tiimi ja loppuvuosi toi siihen uuden jäsenenkin, joten tästä tämä vielä vaan toivottavasti paranee.