Vuoden viimeiselle päivälle on luonnollisesti paljon ohjelmaa ja meillä molemmilla myös työpäivä. Kolmelta ennätämme tallille ja teemme heti kärkeen aika reippaasti metsälenkin. Käytämme siihen aikaa puoli tuntia. Sitten siirrymme kentälle ja auringon laskiessa ja punatessa taivaanrannan upeasti teemme runsaasti taivutuksia ja siirtymisiä. Molemmat hevoset toimivat hyvin. Muutama vaimea paukahdus kuuluu jostain kaukaa, eivätkä ne anna suurta huolenaihetta meille kenellekään. Puolisen tuntia kieputaan keskenämme kentällä ja sitten tehdään vielä tallin pohjoispuolelle pieni käyntilenkki. Hevoset saavat iltapäivän heinät tallissa vähän ennen viittää ja puhe on, että hevoset tulevat ennen kuutta sisään, joten jätetään ne ihan sovinnolla odottelemaan kavereitaan ja kaasutellaan kotiin siistiytymään, sillä kutsu on käynyt Tapioille ja koko naapurusto ottaa uuden vuoden yhdessä vastaan.
Jos hevosteluvuotta haluaa jotenkin vetää yhteen, niin kokonaisuus on mennyt paremmin kuin hyvin. Sattumien kautta meille tuli toinen hevonen kuvioihin mukaan vähän aiemmin, kuin oltiin oikeastaan ajateltu. Hyvää harjoittelua se on ollut ja varsin nopeasti totesimme, että kyllä meillä varmaankin täytyy jatkossakin kaksi hevosta olla. Onko toinen hevonen sama, joka meillä nyt on ollut ei ole vielä varma. Toisaalta se on ihana, toisaalta mietityttää, että olisiko jossain odottamassa vieläkin parempi. Minua askaruttaa sen pieni koko, vaikkakin se on varmasti vahva ja pysyy isompien vauhdissa, mutta on se kuitenkin tosi pieni, aikuiselle ihmiselle. Ja kyllä sillä on vahva oma tahto. Hopon oikut ovat alkaneet tuntua pieniltä, kun tamman tempauksiin vertaa.
Hopo on kuin hieno viini ja paranee vain vanhetessaan. En tiedä, miten sitä jatkossa treenataan, mutta tähän asti on pysynyt ehjänä ja vauhdissa mukana. Joitain viitteitä ikääntymisestä mielestäni on ollut havaittavissa, mutta voi myös olla, että kuvittelen. Niin kauan, kuin sillä menohaluja riittää, niin annan sen varmaan mennä niin että hippulat vinkuu. Mutta olen heti valmis hölläämään, jos jotain väsymistä tai kipuilua alkaa ilmetä. Kisoissa se voi käydä pienissä luokissa, mutta yli 50 km matkalle se ei starttaa.
Tallipaikan vaihtoja tuli vuodelle liikaa, mutta toivottavasti nyt on löydetty sellainen paikka, että siellä viihdymme pitkään. Inhottavaa siirrellä hevosia tallista toiseen, mutta toisaalta syksyn vilustuminen ja sairastelu oli kammottava kokemus, enkä halua, että hevoset ainakaan olosuhteiden vuoksi altistuvat jatkossa millekään terveyteen liittyvään.
Lindan tuleminen tiimiin mukaan oli meille kuin lottovoitto ja olemmekin omissa puheissamme moneen kertaan todenneet, että Linda on oikea kultakimpale. Luotettava aikuinen hoitaja, joka oli kykenevä siirtymään mukanamme Mäntsälään, on kyllä tässä kuviossa aivan korvaamaton. Ratsastajia ja vuokraajia löytyy aina, mutta hyviä hoitajia on harvassa.
Pauliina on auttanut meitä viemään molempia hevosia eteenpäin ja häntä saamme tämänkin vuoden osalta kiittää monesta asiasta. Toistan itseäni, mutta pakko on todeta, että ilman hänen rautaista asiantuntijuuttaan olisi meidänkin hevoselämämme paljon haastavampaa.
Matkaratsastuspiirit ovat ottaneet meidät porukkaansa hyvin ja apua ja neuvoja on saatu aina tarvittaessa, joten hyvä on viedä harrastusta ja jopa lajia eteenpäin, sillä Kari on toki jotain saanut SuMaRan hallituksessa aikaiseksi ja nämä sivut toivoakseni tekevät lajia vähän tunnetuksi, sillä vakituisia ja satunnaisia kävijöitä on todella paljon. Jos joku lajista on kiinnostunut, niin uskon, että lukemalla meidän toilailuistamme pääsee aika hyvin jyvälle ainakin siitä, miten asioita ei kannata tehdä.
Kaikkinensa hyvä vuosi ja kovasti on taas menty eteenpäin. Toivottavasti myös vuosi 2009 on meille yhtä lempeä ja hevosten kanssa kaikki sujuu yhtä hyvin kuin tähänkin asti ja opimme taas paljon uutta ja kehitymme ratsastajina, kuin hevosmiestaidoiltammekin.