Viimeistä viedään. Vuoden viimeisen päivän kunniaksi Kari menee selkään. Hänellä on nyt ihan uutta intoa ratsastuksessa, kun ohjat pysyvät käsissä. Jotenkin parin kuukauden tauon jälkeen homma on kuitenkin vähän hakusessa ja saa aloittaa aika perusjutuista. Varsinkin kun käsi ei tunne mitään, joten menee vähän niin kuin uuden opetteluksi.
Aluksi maastossa verkat ja sitten siirtyvät kentälle. Kentällä ratsastajan jalkoja alkaa aika nopeasti kivistellä, joten siirtyvät takaisin maastoon. Ravaavat ja jopa laukkaavat talliteillä ja ukolla on suu maireassa hymyssä, kun vihdoinkin pääsee vähän vauhtiin. Vajaan tunnin sahaavat lähistöllä ja sitten Hopedi pääsee takaisin talliin, jossa odottaa leipä- ja porkkanayllätys ja tietenkin lämmin melassi-vesi.
Poku painelee takaisin tarhaan ja neljältä menen hakemaan sitä sisään, kun hämärän saapuessa alkaa myös ilotulitteiden pauke. Ikävä kyllä kovasti kehumani ja ylistämäni bootsi on jäänyt tarhaan. Pommituksesta tai jostain muusta syystä Hopo oli kovasti kuopinut ja jäljistä päätellen myös kirmaillut pitkin mutaista tarhaa, joten bootsi oli joutunut antautumaan. Pilkkopimeässä Kari sitä pienen led-valaisimen kanssa koitti löytää, mutta joutui hänkin antautumaan ja bootsi joka löytyy aamulla päivän valossa tai sitten ei.
Samaan aikaan tallissa koitin viritellä superlonipalleroita Hopon piippakorviin, sillä vaikka se onkin kaiken nähnyt city-hevonen, niin aivan keskustan tuntumassa ilotulitusta on snadisti liikaa. Liikaa oli myös Hopolle ne korvapallerot. Kun sain ne asennettua paikoilleen, niin alkoi sellainen päänvatkaus, että pallerot olivat ulkona korvista nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa. Sama toistui muutaman kerran ja sitten lainasin Pialta korvapipoa, mutta tuloksena irti ravisteltu pipo ja pallerot. Lopulta tungettiin pumpulia korviin, mutta eivät nekään tuntuneet suuremmin ääniä vaimentavan. Pelottava ilta ja yö siis tulossa. Vaikka sää ei juhlijoita suosi, niin pauketta ja jytinää on ollut tauotta neljästä lähtien ja jatkuu varmasti aamuneljään.
Jos tennari löytyy ja jos Hopo ei ole kuopinut itseään tallin lattian läpi karkuteille tai vaihtoehtoisesti tullut taukoamattomasta jytinästä ja välkkeestä hulluksi, niin aamulla lähdemme maastoon.