Vuoden alku oli hyvin marraskuinen. Sen liisäksi saimma Koronan iloksemme. Koko maa ja kaikki harrastustoiminta tyrehtyi siihen. Team Ronaldon ja Team Töppärän kanssa teimme vaisusti töitä. On aika vaikea motivoitua harjoitteluun kun kisat yksi toisensa jälkeen peruuntuu ja kauden päätapahtuma NBCH päätettiin perua. Harmitti ihan siitäkin syystä, että olin kovasti menossa toimihenkilöimään. Säälittää myös Jan-Fredrikin puolesta sillä tämä on jo toinen kerta kun hän jotuu perumaan kisansa ja tiedän miten valtavasti hän ja hänen perheensä panostavat kisojen järjestämiseen. Mun yksi voimakkaasti käyttämä lause (voimalause, jos sitä nyt niin naivisti haluaa kutsua) on TÄMÄ ON NYT NÄIN. Eli ei kannata harmitella tai vastustaa asiaa, johon ei voi vaikuttaa. Joka täytyy vaan hyväksyä ja mennä eteenpäin niillä keinoilla, joita käytettävissä on. Koko maaliskuun ja huhtikuun olen saanut kyllä aika usein itselleni hokea että tämä nyt vaan on näin! Lisäksi mulla on tapana kehittää kaikesta tapahtuneesta jotain positiivista. Kyllähän lock downistakin niitä löytyy. Sain monta kesken jäänyttä videoproggista editoitua loppuun. samalla Suonpään Youtube-kanava elävöytyi jälleen vähän. Verkkokursseille on ollut kysyntään ja vähitellen olen oppinut jopa niiden pitämisestä pitämään. Eihän se koskaan face to face – kursseja päihitä mutta palautteesta päätellen näillä verkon yli tapahtuville koulutuksille on nyt jos koskaan ollut tarvetta.
Harmillisesti saimme todelta, että Sella ja Tatanka ovat metsittyneet ja tulleet mökkihöperöiksi niin kuin me ihmisetkin. Ovat puoli vuotta koheltaneet keskenään. Sehän tekee toki elämisen ja olemisen helpoksi kun kaikki on pientä ja näppärää. Samalla kuitenkin salakavalasti pariskunta on vähän vieraantunut arjesta, vieraista hevosista ja maailman melskeestä. Kun Heppu aiheutti suuria tunteita, tuli selväksi että vähän pitää saada eloa tyttösten elämään.
Asioihin olikin aika luonnollisesella tavalla tulossa muutos. Diana sai kolmen vuoden odottamisen jälkeen kaupat tehtyä ja meillä vaihtui vuokraemäntä. Samalla tämä ikävä kyllä tarkoitti sitä, että yhteistyömme Satun kanssa tuli päätökseen. Ainakin toistaiseksi. Meillä on viisi yhteistä vuotta takana ja viikkoakaan emme olisi ilman Satua pärjänneet. Pari päivää ennen vappua vietimme läksiäiset tallilla tarhoja siivoillen ja grillaillen.
Sellalla on ollut pientä torvottelua vasemmassa etusessa. Se sulaa liikutuksessa, mutta aiheuttaa aina huolta kun jotain ilmenee. Ja vaikka sitä ei meinaa muistaa,niin tammalla alkaa myös olla jo ikää. Ei se mikään varsa enää ole. Tatankalla oli lieviä ähkyoireitä ja Cavalorin 911 pääsi kokeiluun. Se vaikuttaa juuri maineensa arvoiselta tuotteelta. ja löytyy siis meidän myytitarjonnastamme. Jos ei jollekin ole tuttu tuote, niin kannattaa tutustua.
Tatankan kanssa on edetty siihen pisteeseen, mihin omat taidot riittävät. Pauliina saa jatkaa tästä ja auttaa meitä yhdessä eteenpäin. Kari sai jo mieluisan kotiläksyn : reipasta laukkaa pellolla. Montaa kertaa ei tarvinnut pyytää.