Viikko 20

Kelit on koleat ja laidunkaan ei tunnu kasvavan. Kevytuntsikalla saa ulkoilla, uimahalliin tai edes koulun kuntosalille ei ole asiaa. Vaa’alle ei uskalla mennä. Jotain lievennystä kuitenkin jo saatiin ja pidän tiukasti uskoa yllä, että kesäkuussa kisarumba jo pyörii. Se nyt on selvä, että turvatoimia täytyy pitää yllä, mutta ulkoilmaurheilua ja turvavälit. Olen luottavainen.

Maanantaina ajeltiin taas Oriniemeen. Hierottiin tuttavuutta ja Kari hoiteli samalla vuoluhommat. Kyllähän se nyt siltä näyttää, että meille tulee uusi hevonen. Fiilikset vähän moniselitteiset. Toisaalta ihan mahtavaa, mutta on tässä nyt taas muutama muuttujakin läsnä. Mutta katsotaan.

Torstaina oli HUJOn kokous. Teamsissa tietenkin.  Alan olla aika kyllästynyt siihen, että kaikki on verkossa.  Koronaa jauhetaan kaikissa kokouksissa ja syystäkin, senhän takia me näissä teams-kokouksissa roikumme. HUJOssa on hyvä pöhinä ja hyvä yhteinen näkemys. On kyllä hyvä, että olemme mukana, vaikka tietenkin isojen lajien painotus kaikessa näkyy.

Perjantaina käytiin juomassa kaupantekokahvit. Soronoo siirtyi hetkeksi sisäoppilaitokseen ja toivottavasti kotiutuu kuukauden päästä.

Lauantaina pidin vielä yhden Matkalla matkaratsastajaksi-kurssin Skypessä.  Kyllä ihmiset odottavat jo tositoimia. Monet kuitenkin treenaavat kovaa ja kunhan kausi jatkuu niin mielenkiintosia kohtaamisia ja tuloksia on varmasti tulossa. Kurssilta toivoin jälleen vähän enemmän keskustelua, mutta enemmän se menee aina niin, että mä puhun ja osallistujat kuuntelevat. Pitäisi saada kehitettyä  hommaa interaktiivisempaan ja vuorovaikutteisesmpaan suuntaan.

Sunnuntai meni pitkälti valmennuksellisissa jutuissa. Porukat treenaa hirvittävällä intensiteetillä ja mun ei tarvitse paljon muuta kuin kiitellä ja toppuutella. Lisäksi käytään katsastamassa laitumien tilannetta. Ei ole ihan vielä sille suunnalle asiaa. Eikä tekis mielikään sillä öisin on edelleen pakkasta ja muutenkin kevät etenee kohtalaisen hitaasti.

Tallilla tapahtuu koko ajan. Puita kaatuu ja tavarat vaihtavat paikkaansa. Tatanka viipottaa vanhempien tammojen välillä ja Sella mulkoilee edelleen uutta tulokasta. Kuvittelen, että toinen viikko vielä menee ennen kuin pääsevät johonkin konsensukseen.