Hevoset pistettiin yksissä tuumin lähes heti yksiin. Ensin tietenkin Soronoo sai häätöä ja uhkausta, mutta ihan uskomattomalla tavalla se viikossa kiemurteli lauman jäseneksi. Homma tapahtui varsin nopeasti. Sellan mieleen tulokas ei ole, mutta kaksi muuta ovat ottaneet sen kohtalaisen suopeasti vastaan. Disko ekat päivät hyökki oikein huolella. Ajatteli kai, että kohentelee omaa asemaansa, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Soronoo on niin kuin suokin pitääkin, jäyhä. Se se sinkoile tai vinkuile. Aavistuksen väistää ja aina ei sitäkään. Joten ei sitä ei ole mitään iloa jaakata. Kun ei sinkoile. Homma meni siis paremmin kuin uskalsin odottaa. Muutenkin hevonen on mukava ja mutkaton käsitellä, mutta aavistuksen liian riippuvainen kavereistaan. Siinä meillä on työstämistä. Ja kaikkeahan se pelkää, mutta pelko on sellaista hallittavaa ja menee ohi kun hetken saa tuumailla. Asioiden pitää tapahtua rauhallisesti ja siinä nyt on sitten meillä jonkun verran opettelemista. Juhannus tuli ja juhannus meni ja lomat alkoivat.
