Kymmeneltä hain Hopon tarhasta. Maa alkaa olla jäässä, joten kaviot eivät ole enää niin kuraiset, että pesu olisi tarpeen. Puomilla poika oli hyväntuulinen ja se saikin osakseen varsin huolellisen harjauksen. Harjan tyvessä oli aika paljon hilsettä ja tein kunnon hilseharjausen. Lisäksi leikkasin suitsille kunnollisen jakauksen paikan. Riimu ja suitset istuivat jakaukseen kuin valetut.
Lähdimme ensin vähän maastoon ja teimme taas tututtuun tapaan väistöjä ja käännöksia tallin lähiteillä. paljon oli taas lenkkeilijöitä ja reippailijoita, mutta hyvin mahduimme mukaan. tyhjillä pätkillä menimme kevyttä ravia mahdollisimman hiljaisella sykkeellä. Koska pohje tuntui menevän mielettömän hyvin läpi, niin kokeilin väistöjä myös ravissa. Hopo ei yleensä ole siihen touhuun lähtenyt mukaan. Sillä on aina niin kova vauhti päällä, että menee vaan puskien suoraan. Tänään oli vauhti sitä verta rento ja leppoisa, että ehti aika näppärästi astua ristiin. Kerrankin tuntui, että kaikki toimi tahdotulla tavalla. Uusien jalkineiden avustuksella jalatkin olivat paremmin kohdallaan kuin aikoihin ja ratsastus tuntui muutenkin tasapainoisemmalta, sain jopa vähän istuttua harjoitusravissa.
Tunnin puuhastelun jälkeen Kari hyppäsi selkään ja jatkoi siitä, mihin itse lopetin. Kari ei ollut ihan niin tyytyväinen yhteistyöhön, kuin itse olin, mutta hyvältä meno kuitenkin katsojan silmään näytti. Ja Hopo alkaa muutenkin olla ilo silmälle: karva kiiltää, harja ja häntä kasvavat kohinalla, poika kantaa itsensä hyvin ja kulkee ryhdikkäästi pirteä ilme silmissä ja lihasten liike näkyy kauniisti paksun talvikarvankin alta.
Ratsastuksen jälkeen pulattiin sitä vielä aika pitkään, sillä ihohilse oli lähtennyt liikkeessä irtoamaan ja tamppasin sitä kuin eteisen mattoa niin, että pölisi. Rapsuttelin, harjailin ja taputtelin aikani ja sitten heitettiin vähän kostuneen pollen päälle fleeceloimi ja vein sen tarhaan muutaman makupalan kera. Jäin mielettömän hyvä mieli. Tällä sitä jaksaa taas viikon tehdä töitä!