Tatankan kanssa on tehty pyörä-hevoslenkkejä ja tällä viikolla pariin kertaan treenattiin juoksutusta sekä lastaustakin kerran. Ilmoitin Saralle, että me ollaan kyllä valmiita kisaan. Ja vähän jännittyneenä Sara vastasi, että niin hekin. Sara ei ole yli kahteen vuoteen kunnolla ratsastanut, saati kisannut. Nyt olisi aika ja toivotaan, että kroppa kestäisi jollain tavalla. Rennosti saatii valmistautua. Kivahan se on miniluokkia mennä. Kaikenlainen panostus on niin pientä, että ei tunnu missään. Saa nukkua pitkään, tavaraa tarvitsee mukaan tosi vähän jne. Helpompaa kuin heinän teko.
Tatanka ylitti odotukset. Lastautui hyvin, käyttäytyi nätisti. Ei aiheuttanut kaaosta, eikä äijäkään kapsahtanut kanervikkoon. Meillä oli kaikkia varusteita kahdet mukana, jos olisi riekkuessaan hajottanut jotain, mutta ei ollut kummoista pelkoa riekkumisesta. Tarkastuksetkin meni hyvin ja olin ikoinen, että Johanna oli vettinä. Hän toimii aina niin rauhallisesti ja jäi ensikertalaiselle varmaankin hyvä tunne toimituksesta. Ja tuloshan sieltä napsahti. Tatankan eka ruusuke. Kisaraportti tästä pitää kirjoittaa ja aikanaan se löytyy raporttien osiosta.
Hyvä päätös viikolle. Ja mukavaa palautetta saatiin, kun useampi totesi, että kiva nähdä meitä pitkästä aikaa taas yhdessä kisatohinoissa. Totta, muutama vuosi on ehtinyt vierähtää siitä, kun viimeksi oltiin omalla hevosella ja omalla tiimillä startissa. Ehkä oli jo aikakin.