Ei mitään uutta tai ihmeellistä. Hevosia liikutellaan vähäisesti. Kukin etenee omaan tahtiinsa. Soro solakoituu ja ottaa koko ajan enemmän ja enemmän roolia laumassa. Se on luonteeltaan kyllä todella kiva hevonen. Sosiaalinen ja ystävällinen. Vielä kun saadaan sitä siedätettyä ja totutettua täkäläiseen maailmanmenoon, niin siitä tulee oiva menopeli.
Tatankan kanssa tehdään edelleen lenkkejä, joilla se on yksinään ja mä ainoastaan fillarilla mukana. Nyt mennään jo niin, että jättävät mut nielemään pölyä ja viipottavat omia menojaan. Joten saattajaa ei enää tarvita. Ehkä ensi vuosi voi taas olla vilkas kisavuosi meidän tiimissä.
Sellasta on tullut se tiimin luottohevonen. Niin aika tekee tehtävänsä. Entinen villikko on nykyään viileä viilipytty. Tai no siis niin viileä kuin nyt voi kuvitella.