Viikko 45

Hevoset olla möllöttelevät. Tatanka ja Seljanka käyvät satunnaisilla lenkeillä, kentällä pyöritään jonkun verran ja Soroa ajetaan hiljalleen sisään.

Tairat puski vielä yhdet kisat läpi. Toimistohommat hoidettiin verkossa. Kaikki rokotukset ja luvat tsekattiin ennakkoon ja painostettiin niitä ratsastajia, joilla ei asiat olleet kunnossa. Se on kyllä hyvä systeemi, että hoidetaan hommat etukenossa. Kartat huoltopistekoordinaatteineen julkaistiin hyvissä ajoin. Lisäksi reittiselostukset tehtiin videoina. Eli pyrittiin välttämään kaikki lähikontaktit. Maskipakko vaadittiin kisapaikalle, tietenkin.

Kisat meni aika kivasti, sääkin suosi. Ainahan jotain toivoisi sujuvan toisin ja jotenkin alan kyllästyä siihen että sisäinen kontrolli on kadonut ja tuomariston tehtävä alkaa nykyään olemaan enemmän ja enemmän poliisihommaa. Nyt on kuitenkin tälläkin seuralla niin paljon lisenssitoimihenkilöitä, että jatkossa pärjäävät hyvin omin voimin, jos jaksavat samalla intohimolla kisoja järjestää. Toivoisin kuitenkin, että reiteillä kilpailijat ja huoltajat noudattaisivat sääntöjä ja toisaalta kiinnittäisivät huomiota siihen, jos joku ei noudata. Ihan mahdoton on saada stewardeja jokaiseen mutkaan vahtimaan. Säännöt on tehty noudatettavaksi ja ne koskevat kaikkia.  Jokaisen pitäisi niihin myös sitoutua. Ikävää on, jos huijaaminen ja sääntöjen venyttäminen alkaa yleistyä.  Ja jos esim. hevosen epäasiallinen kohtelu lisääntyy, niin se jos mikä näyttää lajin ikävässä valossa. Kahdelle ratsastajalle jouduin huomauttamaan kovasta pohkeenkäytöstä ja toiselle heistä kahdesti. Se on mielestäni aika paljon. Oikeastaan liikaa. Toivottavasti tapa ei meinaa yleistyä, sillä itse en siedä potkimista yhtään. Meidän lajissa hevonen joko kulkee, tai sitten selästä tullaan alas ja talutetaan.

Tynkäiseksi jäänyt kisakausi on nyt taputeltu ja alkaa olla loppujuhlien aika.