Aamupäivällä menemme taasen tallille. Hopo on kivalla tuulella, vaikka tarha on aivan liejuna. Tallin suuntaan talutettaessa se naukkailee innokkaana syksyn viimeisiä ruohotupsuja. Harvoin varmaan rouskuttelee marraskuussa ihan vihreää ja vauhdikkaasti kasvavaa ruohoa.
Valmisteltaessa polle oli rauhallinen, vaikka pari hevosta oli taas lähdössä kisoihin ja traikkua peruuteltiin vieressä. Lisäksi pari susikoiraa painiskeli ja reuhasi jopa siinä määrin, että kirmailivat Hopon jalkojen välistä ja vatsan alta. Vähän mulla kyllä sydän löi siinä vaiheessa kiivaammin, ettei siltä vaan hermosäie napsahda juuri siinä kohtaa, kun koira on takajalan kohdalla.
Tarkoituksena oli pyöriä kentällä ja kuvailla mun vasemman jalan seikkailuja. Hopsuli ei taaskaan ollut kovin halukas kentällä touhuamaan ja mulla oli ihan suunnattomia ongelmia jalan kanssa. Se kun painuu väkisin kainaloon koko ajan. Kari sai jotain kuvailtua ja pitää esitellä materiaalia taas valmentaja Pauliinalle, jos saisin apua ongelmaan.
Hevonen toimi hyvin ja kulki kauniisti keskiravia pyydettäessä. Jalustimia lyhentämällä sain omaan touhuuni vähän helpotusta, mutta ongelmallista se on. Lopuksi lähdimme taas maastoon ja pellolle ilman jalustimia. Hopolle tuli pissahätä kesken kaiken ja pissatin sitä pellolla kuin isokokoista koiraa konsanaan.
Loppuhoidossa kopukka käyttäytyi siivosti, vaikka Silveri tuli puomille viereen. Antoi jopa emännälleen orihalin ja siitäkös tuli hyvä mieli, vaikka ratsastus ei niin hyvin mennytkään. Säälittävän näköisenä se jäi sitten taas tarhaan liejuun portille seisomaan ja perään katselemaan.