On palattu perinteiseen syyssäähän. Vettä viuhmoo aamusta iltaan. Aamu valkeni jo varsin harmaana ja märkänä, mutta eipä siinä muuta kuin sadetakit päälle ja tallille. Hopo oli sentään tarhassa sadeloimi päällä, mutta Arska ilman mitään. Haettiin A ensin karsinaan kuivumaan loimen alle ja sillä aikaa laitettiin Hopo kuntoon. Sitten minä hyppäsin selkään ja tein vajaan varttitunnin alkukiemurat ja siinä vaiheessa oli Arskakin jo valmiina. Kari kapusi selkään ja lähdimme kahden ratsukon karavaanina matkaan.
Ilman pientäkään empimistä Arska seurasi Hopoa yli Poikkitien ja kohti Ainolaa ja siitä Kallio-kuninkaalaan. Sitten matka jatkui ohi Tuomalan koulun ja Tuomalan tien kautta Hakalantielle. Pienten metsätaipaleiden vaiheilla Arskaa pelotti aika paljon, mutta Hopon perässä se urheasti kulki jopa metsän siimeksessä. Tuomalanpolun tuntumassa Hopolle tuli niin kova pissahätä, joten oli pakko pitää pieni tauko, jotta se sai rakkonsa tyhjennettyä pientareelle ja sitten taas matka jatkui. Hopo meinasi itse tehdä stopin, kun iso vuonis olikin poikkeuksellisesti ihan tien vieressä ja sitä piti tovin verran tuijotella. Vuonis hirnahteli jo kaukaa ja olisi varmaan ollut halukas liittymään karavaaniin.
Takaisin tultiin koulun ohi samaa reittiä ja matka sujui todella kivasti. Tallilla annettiin poikien hetken kuivatella itseään bokseissa porkkanoita mutustellen. Harjailtiin niitä hetki ja loimitettiin ja vietiin tarhaan, jossa heinät jo odottivat syöjiään. Uskon, että koko nelikolla oli hyvä mieli, ainakin mulla ja Karilla oli, kun kurvailtiin vielä lenkin päätteeksi kakkapartiona potkimassa läjiä ojiin.