Erilaisten järjestelyjen vuoksi kapusin selkään jo ennen kahdeksaa. Pienen maastolenkin jälkeen kurvailimme kentälle. Hopo ei ollut koulukiemuroista kovinkaan innoissaan ja kokeili jopa unhoon jäänyttä jumittamista. Eli seisoo paikallaan kuin patsas, vaikka selässäolija tekisi mitä. Pienen keskustelun jälkeen alkoi homma taas toimia.
Väistöt eivät myöskään innostaneet, mutta käännökset menivät tänään hienosti. Ravailimme vähän kiemuroita ja täivuttelin sitä muutenkin suuntaan jos toiseenkin. Vaikka ohjelma oli mielestäni tarkoituksellisen kevyt, niin karvaturri oli jo mennyt hikeen.
Julia on syyslomalla meillä ja hänellä on takana n. 10 ratsastuskoulun tuntia. Koulun hevosilla homma sujuu hienosti, joten reippaana tyttönä hän kiipesi Hopon selkään. Aluksi poika ei meinannut lähteä liikkeelle ja kun se sitten lähti, niin ei meinannut pysähtyä. Sitkeän yrittämisen jälkeen se alkoi kuunnella ratsastajan avuja ja toimia niiden mukaan. Julian ongelmana on kuitenkin se, että hän antaa niin paljon ristiriitaisia neuvoja hevoselle, että ei polle voi niitä mitenkään noudattaa. Raviin siirtymisessä tarvittiin minua vähän murisemaan, niin sitten lähti ravi rullaamaan kiihtyvällä vauhdilla, sillä epävakaa ratsastaja antoi pohjetta jokaisella askeleella. Heikoimpia olisi jo vauhti huimannut. Muutaman kierroksen jälkeen oli ratsastaja valmis jäähdyttelemään.
Puomilla Hopo oli kauniisti, kun sai olla yksin ja hässäkkää ei ollut. Illalla Pikku-Pauliina tulee vielä Hopoa pyörittämään ja meidän pitäisi liikuttaa Arskaa.