Aamupäivällä suuntasimme talleille. Ensin hain Hopon puomille ja laitoimme sen kuntoon. Kampesin taas itseni selkään ja lähdin kiertelemään pitkin maastoja vanhalle kentälle. Teimme muutaman käännöksen, väistöjä ja ravissa kiemurauria.
Samaan aikaan toisaalla Kari oli hakenut Seevun tarhasta, laittanut sen kuntoon ja ponkaissut selkään. Näin, miten he köpöttivät kävelytietä kohti takapeltoja ja lähdimme Hopon kanssa perään. Sänkkärillä teimme sellaiset kuviot, että Hopon kanssa ravasimme suurta ympyrää ympäri kenttää ja Kari pyöritti Seevua pienellä ympyrällä keskellä huomattavasti hitaampaa vauhtia. Jossain vaiheessa pojat olivat hivuttaneet itsensä niin lähelle toisiaan, että syntyi oikein kisaa. Kummallekaan ei tietenkään sopinut, että toinen menee ohi. Vauhti kiihtyi aika lailla ja Seevu-pappa olisi halunnut nostaa laukan. Kari pidätteli sen verran, että pappa hermostui ja pukitti yllättäen. Ja niinhän siinä kävi, että äijä läksi selästä, kuin leppäkeihäs.
Hopo tapahtuneesta innostuneena teki myös pienet pukit, mutta isolla ja raskaalla hevosella se on vain pehmeä heilahdus ja pysäytin sen katsoakseni, mikä Karilla on tilanne. Siinä vaiheessa äijä oli jo takaisin selässä. Oli ketterästi pudonnut jaloilleen ohjat nätisti kädessä ja matka jatkui vähän rauhallisemmissa merkeissä. Jäähdyttelimme hevosia puolisen tuntia, eikä niille viileässä ilmassa ollut tullu edes hiki kuin vähän satulan alle.
Puomilla huomasin, että Hopolla olikin sitten taas vain kolme kenkää. Tällä kertaa vuorostaan toinen etukenkä puuttui. Ei muuta kuin tekstiviestiä Anssille, että tämä on tilanne. Harmittaa aika rankasti tuo jatkuva henkien putoilu ja sekin, että odotellessa Hopo rikkoo kavionsa kivisessä tarhassa ja maastossa, jos sitä yhtään koittaa liikuttaa.