Tallilla taas aamulla varhain. Kari oli kuullut Merkulta, että uutta kenttää saa käyttää, vaikka aidat vielä puuttuvat. Olimme suunnitelleet, että kiertelen ensin Hopon kanssa reippaan peltolenkin ja sitten menemme uutta kenttää koittamaan.
Kenttä on entistä suurempi, mutta jotenkin se tuntui Hopolle silti pieneltä. Voi olla, että puuttuvat aidat aiheuttivat sen, että vauhtia oli liikaa ja sen vuoksi kenttä tuntuu ahtaalta.
Mulla on jotain häikkää istunnan kanssa. Jalustinhihnat eivät tunnu millään mitalla hyviltä ja toisen hihnan venyneisyys häiritsee pahasti. Lisäksi en ole tottunut uuden kengityksen tuomiin muutoksiin hevosen liikeessä, vaan heilun ja keinun satulassa huonolla tasapainolla. Aamun touhu ei mennyt perjantaita tai lauantaita paremmin. Volteilla Hopo tuntuu kanttaavan niin, että kaatuu ja väistötkään eivät onnistuneet toivotulla tavalla. Käännöksissä vähän sanomista ja kokonaisuudessaan ratsastuksesta ei jäänyt kovinkaan onnistunutta fiilistä. Kentän pohja sen sijaan tuntui loistavalta.
Ratsastaja vaihtui ja Kari puolestaan pyöritti poikaa hetken kentällä. Vauhtia oli edelleen kamalasti ja isoillakin ympyröillä se veteli ihan kallellaan, vaikka ratsastaja kuiknka koittaa pitää sisäpohjetta vastassa. Kari veti itsensä hikeen ja sitten taas vaihtui ratsastaja.
Keventelin muutaman kierroksen ja lähdimme sitten vielä sänkkäreitä pitkin verkkalenkille. Ratsastaminen on aina kivaa, mutta tällä kertaa jäi vähän hampaan koloon, kun ei saanut yhteispeliä toimimaan niin hyvin, kuin parhaimmillaan. Kotona aloin pommittaa Pauliinaa tekstiviesteillä, että missä vika, kun suksi ei luista.