Hain Hopsukan laitsalta kahtakymmentä vaille kymmenen. Taas se alkoi köpötellä ”portille” päin, kun pari kertaa mäeltä vislasin. Olimme samaan aikaan portilla. Hopo hörähteli, näki minut ja tietenkin tuliaisina oli pari herkullista omenaa. Hyvin nukutun yön jäljiltä polle oli ihan purussa ja kutterissa. Lauantaina oli ilmeisesti myös piehtaroitu raivokkaasti, sillä polle osoittautui mielettömän pölyiseksi.
Kahden ihmisen voimin harjasimme sitä moneen kertaan ja sitten kamat päälle ja eukko selkään. Olemme vähän perehtyneet matkaratsastuksen saloihin ja tänään olimme päättäneet ottaa aikaa yhdeltä peruslenkiltä ja illemmalla käydä mittailemassa kuinka pitkä matka on. Kari polki menemään jopolla ja minä puolestani Hopolla. Matka taittui väliin rennosti kävellen ja väliin reippaasti ravissa. Aamupäivä oli aurinkoinen ja Hakalantien maisemissa oli paljon lenkkeilijöitä ja muita reippailijoita.
Parin tunnin taivalluksen jälkeen pidimme pientä lepotaukoa omassa pihassa. Hopo tyhjensi rakkonsa ja nappaili ihanan vehreää syysruohoa apiloilla ja muilla pihan rikkakasveilla höystettynä. Jopoilija ja Hopoilija nauttivat ansaittuja virvokkeita ja hetken huilin jälkeen Hopo sai taas työkalut suuhun ja köpötteli Karin kanssa viimeisen siirtymän kotoa tallille. Palkkiona taas sylillinen omenaa ja päiväheinät.
Myöhemmin kävin matkoja mittailemassa. Selvisi, että Tiipiiltä kotipihaan on aika tarkalleen 5 kilometriä matkaa mutkittelevaa ratsastusreittiä pitkin. Matka, jolta otettiin aikaa ja johon aikaa kului tänään 1 tunti 50 minuuttia oli n. 14-15 kilometriä. Matkaratsastuksen ihanneaikakisassa 15 kilometriä pitää suorittaa 1h 15 minuutin ja 1 h 35 minuutin väliin. Eli meidän rentoa sunnuntailenkkiä ei kamalan paljoa tarvitsisi rutistaa, jotta tuohon haarukkaan pääsisi. Lenkin tuntivauhti oli n. 7 km/h ja kisoissa liikutaan 8-12 km/ h vauhdilla. Pitää kai lähteä ostamaan Hopolle syke- ja askelmittari, jotta treenaaminen voidaan aloittaa….