Pitkästä aikaa kunnon liikuntaa! Kari panee pollen viiden aikaan valmiiksi ja hyppää selkään. Matka kohti Rajakulmaa alkaa taas. Syksy on jo niin pitkällä, että polle saa suojien lisäksi kinttuihinsa heijastimet ja häntäheijastinkin laitetaan heilumaan.
Rajakulmassa kuski vaihtuu ja on minun vuoroni rytyyttää tunti läpi. Menoa ja nokitusta! Pienet pidätteet eivät tunnu missään ja painellaan ympäri kenttää niin että hipulat vinkuu. Mikään homma ei oikein onnistu, kun vauhtia on niin kamalasti. Tunnin jälkeen minä olen ihan poikki ja Hopo hiessä.
Kari köpöttelee heijastimet kiiluen takaisin kotitallille. Matkan varrella ensimmäisen kerran ratsukko kohtaa selvää häirintää. Muutama teini koittaa saada Hopon pelästymään keinolla millä hyvänsä ja rossaavat Hopon ympärillä fillareillaan kiljuen ja rääkyen Karin tulikiven katkuisesta sadattelusta huolimatta. Eipä Hopo tuosta kuumene, mutta ratsastaja sitäkin enemmän. Hopo olisi voinut jättää Rajakulman porttiin kohdistuneen kolistelunsa tähän episodiin, niin olisi teinien leikit loppuneet siihen. Meitäpä on niin moneen junaan.