Hopo on koko viikon ajan seissyt puomilla käsiteltäessä lähes liikkumatta. Se siinä vaan torkkuilee ja nautiskelee rapsutuksesta. Sitä on saanut halistella ja kasvojakin kosketella harjalla ja käsin. On ollut tosi kiva ottaa valmistelut ihan rennosti ja ajan kanssa, eikä aina kovalla kiirellä, että hevonen jaksaisi edes sen ajan pysyä aloillaan. Muutenkin se on toiminut älyttömän kivasti ja ihan kuin koko ajan kivemmin. Tietenkin omat hevosmiestaitommekin kehittyvät koko ajan, joten kai muutos on useamman asian summa.
Vähän laiska Hopo on ollut, mutta kuka sitä jaksaa rehkiä, kun maha on pullollaan tuoretta ruohoa ja kiire on takaisin syömään. Kentällä se ei viitsisi pyöriä, maastossa sen sijaan kulkisi vaikka kuinka.