Aamuratsastus taas kyseessä ja ihan leuto sää satunnaisten sadepisaroiden siivittämänä. Sopi hyvin sekä ratsulle, että ratsastajalle.
Aiempia päiviä paremmin Hopo oli kuulolla. Pysähdykset ja siirtymiset sujuivat hyvin. Vähän otimme taas ravissa vasemman pohkeen väistöä. Olen ajatellut, että kun saan sen menemään, niin alan vasta pyytää oikealla. Muutama askel taas tuli ja ravi pysyi yllä loppuun asti.
Laukka ei meinannut taaskaan nousta ja riipaisin puusta risun käteen. Sitten nousi. Kyyti oli kylmää, mutta hyvin pysyin selässä ja sain sitä vähän kontrolliinkin. Otettiin kymmenkunta nostoa, kun alkuun päästiin. Pyysin myös vasempaan kierrokseen ja ensimmäistä kertaa se nosti mulle laukan myös siihen.
Loppuverkka maastoon ja puomilla se seisoi kuin patsas, vaikka jätin sen moneen kertaan yksin. Nivusissa oli paha paarman purema ja laitoin sinne vähän rasvaa ja ropasin pollea muutenkin oikein huolella. Palkkioksi se sai ison omenan. Vein sen laitumelle ja pidin sille vielä hetken seuraa, kunnes se otti itse vähän etäisyyttä tarpeitaan varten. Kiva mieli jäi taas molemmille.
Illalla Kari kipusi selkään, kun ei ollut moneen päivään ehtinyt. Liikaa intoa kai molemmilla ja mikään ei tuntunut sujuvan halutulla tavalla. Karilla ensimmäistä kertaa Hopon kanssa sellainen fiilis, että tekisi mieli hypätä selästä alas ja taluttaa kopukka talliin ja sanoa hyvää yötä.