Kokeilin maanantaina työssäoloa, mutta ennen puolta päivää olin jo työterveyslääkärin oven takana ja sen jälkeen otin suunnaksi kotisohvan. Erikan kanssa on onneksi sovittu poikien hoidosta ja Hanna vielä osallistuu omalta osaltaan. Tiipiillä pitävän huolta tammoista ja olen muutamaa ihmistä pyytänyt raportoimaan, jos jotain on. Pidän ukkovarpaatkin pystyssä, että ei olisi, sillä nyt riittää suorittamiseksi se, että käyn aina välillä vessassa. Perinteen mukaan jotain kyllä tapahtuu aina silloin, kun äijä on reissussa.

Ja heti kun päästin tuon näppäimistöltäni ulos, niin varsalasti tuli tieto, että Tatanka ontuu. Tadaa!

Käytiin aamulla pyörähtämässä tallilla. Sitten ajoin Karin kentälle ja painuin kotiin nukkumaan. Kuume tuntuu nousevan heti, jos nousen pystyasentoon.

Heti aamusta oltiin yhteyksissä Ruotsiin ja ikävä kyllä tilanne oli se, että siellä muuteltiin jo paluulippuja. Valto lähtisi maitolautalla kotiin epäpuhtaasti liikkuen. Niin harmi, niin harmi. Tiedän niin tuon tunteen, kun kuukausia on tehty töitä, laitettu kiinni aikaa ja rahaa ja sitten ei pääse keräämään hedelmää tehdystä työstä. Tunne on musertava. Mikään, mitä joku toinen sanoo tai tekee ei auta asiaa. Melkein vaan pahentaa. Parasta siis olla sanomatta paljon mitään. Aika ja analyysi parantaa. Isoin huoli on aina siinä, että onko hevosella kipuja ja mikä sitä vaivaa. Kaikesta päätellen mitään kuolemanvakavaa ei ole nyt tapahtunut, mutta starttiin ei kuitenkaan ollut tällä kertaa asiaa. Onnistumiset antavat odottaa itseään ja sitten tunne on vieläkin makeampi. Harmitus olis kuitenkin suuri myös meidän pirtissä.

Lähdin tallille aamulla kaveriksi, sillä Urho piti kengittää. Se rettelöi aika paljon, jos sillä ei ole seuraneitiä. Johtunee osin vammajalasta, osin jostain muusta. Kari haki hevosen laitumelta. Ne ovat kotiutuneet aika kivasti, vaikka ei olla paljon tallissa pidetty. Ei tarvinnut rettelöidä yhtään, vaikka tallissa ei muita ollut.

Hevonen saatiin kenkään ja Kari oli tyytyväinen kavioiden tilasta. Vähän siellä on rasitusvauriota, mutta pahempaakin on nähty. Operaation aikana alkoikin aika rankka sade. Sateen keskeltä pihaan ratsasti Sari 10 minsaa etuajassa. Otettiin Sennu vieraskarsinaan odottelemaan. Hetkeä myöhemmin ilmaantui Riitta oven rakoon ja kutsuttiin heidätkin peremmälle. Odottelivat sateen laantumista tovin ja sitten olivat valmiina nousemaan ratsaille.

Suuntasivat lähellä olevalle hiittiradalle. Painelivat hyvällä halulla. Suokitkin olivat tasaisen rauhallisia ja Kari oli erittäin tyytyväinen Urhoon. Vähän aavisteltiin, että kuukauden SM-loma olisi kerännyt sille himpun verran pöllövirtaa, mutta ei ollut. Pojat liikkuvat laitumella hyvin ja onhan se muutenkin aika kylmähermoinen tyyppi, joten kesysti menivät.

Mä siivosin tallin kengityksen jäljiltä ja kävin moikkaamassa Hopoa. Sitten alkoikin olo tuntua siltä, että on kiire peiton alle ja loppu päivä meni nukkuen.

EM-hevoset lähtivät aamulla matkalle kohti Slovakiaa. Mun viikon sairastelu viimeisteli sen, että jouduin perumaan oman osallistumiseni. Onneksi Kaitsu oli valmis astumaan remmiin ja matkustaa luotsaamaan pientä, mutta pippurista joukkuettamme. Toivottavasti saadaan juhlistella viikon päästä hyviä suorituksia.

Kari kävi hakemassa tammat sisälle ja Sella oli saanut pureman persaukseensa. Jotenkin noiden kahden kanssa saa koko ajan olla sydän sykkyrällä. Poikien puolesta pelkään paljon vähemmän. Ne on isoja ja vahvoja, mutta nuo tammat ovat pieniä ja toinen peräti rääpäle.

Makailin käytännössä koko viikon nuhakuumeessa peiton alla. Kari sukkuloi kahden kohteen väliä. Perjantaina Erika hoiteli isot pojat, sillä Kari matkusti töiden jälkeen laittamaan Soloa EM-kenkään. Samoihin aikoihin jännitimme Valedron ja Tanjan matkaa Rimboritteniin Ruotsiin. Illalla alkoi kuulua vähän huolestuttavia uutisia, mutta usutettiin tiimia vaan eteenpäin. Kuten Kari sanoi, niin ei noihin pitkien taipaleiden päässä oleviin kisoihin lähdetä arkailemaan. Periksi ei vaan saa antaa, vaikka kaikki ei vaikuttaisi ihan parhaalta mahdolliselta.

Vielä sinnittelin aamulla töihin, mutta palelin ja köhisin. Töiden jälkeen Riitta tuli sovittelemaan satuloita. Samalla nypin rikkaruohoja kentältä. Riitta lähti pienelle koeratsastukselle ja palasi myöhemmin ilman hevosta palauttelemaan satulaa. Siivoilimme taas paikkoja ja Kari kantoi ylimääräiset tolpat suojaan syyssäiltä.

Karita ja Jarmo pöristelivät Harrikallaan pihaan. Esittelin tietenkin ylpeänä paikat ja juotiin kahvit. Olin mielissäni, että viitsivät tulla paikkaa katsomaan. Muutenkin olen aina tosi iloinen, kun joku tulee käymään. Se kertoo kiinnostuksesta ja on muistutus siitä, että ei tarvita kenenkään muun lupaa, jos tallille kutsuu ystäviä piipahtelemaan tai jos vaikka joku piipahtaa ihan kutsumatta. Tarjolla on aina kahvia ja todennäköisesti jotain kastettavaakin, joten avoimena kutsuna tässä esitettäköön, että tervetuloa piipahtamaan. Parin viikon päästä meillä varmaan on jo hevoset yöt sisällä, joten sitten entistä suuremmalla todennäköisyydellä jompi kumpi on iltaisin paikalla.

Kun kahvit oli ryystetty, niin paahdoin vielä fillarilla laitumelle. Vieraat tulivat perässä moikkaamaan hevosia. Pendelöin vielä kipakasti takaisin. Kari oli laittanut tallilla paikat säppiin, joten ei muuta kuin autoon ja kotiin. Perinteiseen tapaan kello oli taas yhdeksän, kun ovi sulkeutui selän takana. Pitkäksi menevät päivät. Keli tuntui jo kolealta ja hämärääkin oli. Syksy, sitähän tämä on.

Olin edelleen erittäin huonovointinen, mutta suunnistettiin Tiipiille kahdeksalta. Tatanka oli ihan oma itsensä. Ei löydetty siitä mitään kohtaa, joka olisi ollut kosketusarka tai muuta vastaavaa. Parin viikon takainen ruhje nivusessa on myös parantunut lähes täysin. Laitettiin tammoille riimut päähän ja jäätiin odottelemaan toimintaohjeita. Oli tarkoitus lyödä kolme tammaa varsoineen samoihin lankoihin. Ensin laitumelle menivät Pene varsoineen, sitten uusi suokkitamma Hilma-varsan kanssa ja viimeisenä meidän salamapariskunta. Mitään ihmeellistä draamaa ei nähty. Sella jätti varsansa taas aika huolettomasti heitteille, mutta kun huomasivat, että porukassa on uusi kokoonpano, niin jokainen tamma otti oman jälkikasvunsa paremmin kontrolliin. Kukin kaksikko otti omaa tilaa. Vähän olin huolestunut, kun poistuttiin paikalta.

Kun päästiin kotiin, niin olin todella väsyksissä ja otinkin muutaman tunnin unet. Kari vähän painosti lähtemään tallille hommiin. Kolmelta oli ennustettu sadetta ja meidän olisi ihan pakko saada muutama tolppa vielä lyötyä maahan. Vääntäydyin sohvalta ja lähdettiin hommiin. Hiki valui ja tehtiin urakalla töitä. Ja kuinka ollakaan vähän ennen kolme alkoi vettä tulla kaatamalla. Saatiin kuin saatiinkin hommat valmiiksi laaditussa aikataulussa. Ehdittiin jopa käydä poikien luona, joten kolmen jälkeen lähdettiin kotiin. Mua alkoi sopivasti yskittää, joten selvisi syy vetämättömyyteen. Olin tulossa kipeäksi.

Käytiin vielä illalla hakemassa omat tammat sisälle. Erityisesti olen huolissani siitä hetkestä, kun laumaa aletaan yksi pari kerrallaan viemään sisälle. Kun haemme tammat itse, niin tilanne pysyy yleensä rauhallisena, sillä mä vähän harhautan muita ja sillä aikaa Kari ottaa Sellan ja Tallan langoista ulos. Tatanka kulkee yllättävän hyvin narussa. Niin se vaan oppii ison hevosen juttuja. Harjailtiin ja hommailtiin vielä tallissa hyvä tovi ja sitten kiirehdittiin kotiin. Olin aivan katki ja poikki.

Jotenkin vetämätön olo ja arvelin, että perjantaina iskenyt migreeni kai veti voimat pois. Kari lähti aamulla varhain kengityshommiin ja Tanja pudotti hevosensa tallille ja haki mut mukaan matkaan. Ensin etsittiin Keravalta liike, josta haettiin täydennystä Super Fenn -varastoihin. Hyvä tuote, jonka varassa taas mennään kohti seuraavia kisoja. Keravalta lähdettiin Savijärven suuntaan. Siellä meitä odottelivat Ben ja Uuno, joiden kanssa käytiin läpi mahdollisuutta järjestään KV-kisat yhteistuumin. Lähtökohtaisesti sekä valjakko että matka ovat kiinnostuneita. Pitäisi löytää synergiaetu, jotta saataisiin kisat järjestettyä vähän pienemmin kustannuksin.

Kilpailukeskuksena Savijärven kartano on hyvä. Reitit täytyy ikävä kyllä vetää öljytien yli, joten siinä on oma haasteensa. Eikä sinne mitään henkeä salpaavia reittejä saada aikaiseksi, mutta jonkin sortin reitistö kuitenkin. Kartanon pihapiirissä on hyvin tilaa lähdölle, maalille ja tarkastusalueelle. Vesihuolto saadaan pelaamaan tankkien avulla, tiluksille perustetaan väliaikainen camping-alue ja muutenkin infra vaikuttaisi olevan aika hyvin kasassa. Kisojen ajankohta olisi heti heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Katselmus tuli tehtyä ja seuraavaksi lähdetään miettimään kummankin lajin parissa, onnistuuko hanke. Täytyisi löytyä toimihenkilöitä, joilla on oikeudet toimia molemmissa lajeissa, jotta saataisiin yhteistyöstä taloudellista hyötyä. Sponsoreita täytyisi löytyä, sillä liitolta ei varmasti heltiä ropoakaan ylimääräistä rahaa, se meille on tehty varsin selväksi. Tätähän tämä on, rahaa ei ole, mutta kamalasti pitäisi tapahtumia järjestää. Kunkin lajin tulisi pystyä järjestämään kerran vuodessa kv-kisat, sillä se on helpoin tapa nousevilla ratsukoille (valjakoille) edetä urallaan ja myös järjestäville tahoille kehittää ja jalostaa tekemistään. KV-kisoilla on monta merkittävää arvoa. Meillä on myös PM-kisat pian järjestettävänä, joten treeniä tarvitaan.

Kun lähdimme Savijärveltä, niin Karilla alkoi olla homma valmiina. Kiirehdimme Ridasjärvelle. Juotiin pikaiset kahvit ja sitten Kari kiirehti jo seuraavaan lupaamaansa puuhaan. Me lastattiin Tanjan kanssa hevoset koppiin ja karavaani lähti kotimatkalle. Minä suuntasin laitumelle ja touhuilin poikien kanssa hyvän tovin. Olo oli tosi heikko, joten olin iloinen, kun pääsin vihdoin kotiin huilaamaan.

Myöhemmin illalla tuli tallilta tieto, että tammat olivat taas taistelleet. Nyt oli käynyt sillä tavalla ikävästi, että Tatanka oli sattunut väliin ja ottanut siinä mittakaavassa osumaa, että oli oikein lennähtänyt kanveesiin. Kello oli jo yli yhdeksän, joten emme enää tallille lähteneet, kun episodin jälkeen varsa oli kuitenkin kirmaillut menemään ihan entiseen malliin. Kuristava tunne kuitenkin valtasi mielen ennen kuin illalla uni tuli.

Sateinen, joskin aika lämmin keli. Varsalaan mentiin ensin. Tatanka on kyllä niin ihana, että sitä tekisi mieli vain silittää ja halistella. Se alkaa olla jo varsin tumma. Karva on tiheää ja paksua, joten syksyn sateet eivät varmasti suuremmin haittaa. Olen nimittäin mietiskellyt, että miten tuollaista pikkutyyppiä pitäisi loimittaa. Ei kai mitenkään, sillä varsakarva suojaa.

Tatankalle lyötiin riimu päähän. Se alkaa olla pieni! Ja pientä rodeota piti esittää, kun vapautta riistettiin. Kari otti sen talutukseen ja minä vein Sellan. Jonkun verran oli pitelemistä. Voi pientä villihevosta. Pitkä on matka siihen, että joku istuu selässä.

Varsalasta suunnattiin Ilolaan, sillä traileri vietiin sinne. Siitä Ridasjärvelle ja isoja poikia katsomaan. Mulle tipahtelee töihin omppulähetyksiä ja kolmikolle maistuivat tuliaiset. Olivat taas uudella lohkolla ja syötävää riittää. Mietittiin, että katsellaan nyt, miten syyskuu alkaa ja päätetään sitten nopealla aikavarauksella, koska otetaan pojat talliin.

Käytiin vielä tallilla puuhailemassa ja sitten kiirehdittiin kotiin ja Poirotin pariin.

Erika hoiteli isot pojat. Niillä on herkkupäivät, kun siirtyvät aina päiviksi ihanalle vehreälle uudelle ruoholle. Vatsat kasvavat siis edelleen ja meidän laumasta varsinkin Sella ja Urho ovat pyöreässä kunnossa.

Koska syyskuun alun kisat peruuntuivat, niin Mari alkoi hommata Majatallille valmennusviikonloppua. Toivottavasti saadaan porukkaa kasaan. Tarkoitus on tarjota alkeiskurssi vasta lajin pariin lähteville ja heti perään jatko-osa tason 2 kisoihin tähtääville. Olen tosi tyytyväinen mun koulutuspakettiin, joka tarjoaa osat 1-4. Majatalli on ainakin hyvin tarttunut tarjontaan ja siellä koulutukset pyörivät tasaiseen tahtiin. Muutenkin syksy on alkeiskurssien ja valmennusten aikaa. Nyt onkin hyvä alkaa hahmottaa talvea ja peruskuntokautta, sillä väkisin se talvi sieltä tulee ja silloin rakennetaan kunto seuraavan kauden kisoihin. Nyt on myös aika rakentaa ensi vuoden kisakalenteri. Toivottavasti 10 kisaa vuodessa pysyy jatkossakin ja kovasti tehdään töitä, että saadaan kv-kisat alkukesästä Savijärvelle.

Kari kävi hakemassa tammat sisälle. Tatanka oli riehupäällä ja painoi ensin peltoon ja kun olisi ollut aika mennä karsinaan niin lähtikin ihan omille seikkailuille. Kari sai sinkoilla pitkin tallipihaa sitä saalistamassa. Sella hermoili karsinassa, kun parikuinen vauva karkaili ja kirmaili pitkin pihaa. Ilmeisesti alkaa olla aika ihan oikeasti käyttää riimua ja narua. Puolentoista viikon takainen ruhje on parantunut hyvin ja muutenkin penikka voi hyvin, mutta omaa tahtoa ja luonnetta löytyy.

Riitta kävi iltakahvilla, eikä tietenkään voinut välttyä varsavideoista ja vähän muistakin hevosvideoista.