Kari lähti aamulla hukkareissulle Jarkon luokse. Piti hakea laatikoita, mutta sälli ei herännyt ovikelloon. Mikään ei ilmeisesti muutu! Samalla reissulla kävi varsalassa. Ipana bongasi heti tulijan ja tuli juosten vastaan. Lounaan jälkeen lähdettiin poikain luokse. Vietettiin hetki laatuaikaa ja lähdettiin ajelemaan Hevonkuuseen. Puolessa välissä tuli varsalasti viesti, että tyypillä on reikä kropassa ja verta valuu. Kari kaahasi kohteeseen, tiputti mut ja Tuunasen kyydistä ja lähti iloisin mielin ajamaan reilun kahden tunnin matkaa tarkastamaan tilannetta.

Onneksi hätä oli oletettua pienempi ja hoitotoimenpiteet sujuivat hyvin. Tatanka käyttäytyi esimerkillisesti. Wonder powder tuli taas tarpeeseen. Äitinsä tytär! Ikää 2 kk ja se koheltaminen jo alkaa. En keksi muuta, kuin että on mennyt langoista ja jäänyt kintuistaan kiinni. Peltolaidun, niin vaikea siellä on itseään rei’ittää!

Kari lähti sitten paluulennolle ja me oltiin jo Turusen kanssa katsastamassa hänen laumaansa. Illalla kun lopulta porukka oli kasassa, niin kippistettiin Urhon ja Valton edellisen viikonlopun esityksille. Fiilis oli hyvä ja meille on kehkeytynyt kyllä ainutlaatuinen ystävyys, joka lähti liikkeelle rakkaudesta lajiin, mutta on jalostunut jo ihan toiselle tasolle. Tätä harrastustoiminta kaiketi on parhaimmillaan.

Kari haki Sellan ja Tatankan sisään ja siirtyi siitä laitumelle isojen poikien luo.

Aitatolpat saapuivat. Onneksi kesää on vielä jäljellä sillä ne pitäisi myös upottaa maahan ennen syksyn sateita. Suunnitteilla on kaksi isoa tarhaa, jotka voi myös yhdistää ja yksi vähän erillisempi paikka vieraileville tähtösille. Ensi viikolla täytyy alkaa tapahtua sen suhteen. Tällä kertaa mitään ei onneksi hajonnut toimituksen yhteydessä. Mulla on silmäterä edelleen pajalla, mutta oli sentään korjattavissa. Reilun viikon olen ajellut Corsalla. Vaikka se on täysin uusi, niin näyttää pahalta ja tuntuu pahalta. Kyllä osaan omaani arvostaa, kun sen taas takaisin saan.

Kari kiersi laitumet läpi ja hoiteli arkirutiinit. Urho on kuin ei olisi missään käynytkään. Tehtiin kuitenkin sellainen päätös, että se ei lähde nyt Liettuaan. Debytoidaan ensi kaudella. Ajattelin, että viedään se ensin keväällä Viroon, vaikka kansallisiin, jos KV-kisat eivät toteudu. Jos saadaan Savijärvelle oman FEI-kisat, niin siellä eka kokeilu ja vuoden päästä iso vaalee voisi lähteä Liettuaan. Siellähän on NBCH-kisat kuitenkin vuonna 2017 ja nyt varovasti asetetaan tavoitteita sinne. Laura on kovasti lähdössä kuukauden päästä groomiksi ja välissä olisi vielä EM-kilpailutkin, joten kyllä tässä tekemistä ja reissaamista riittää. Otti urholta hetkellisesti kengät pois.

Kari kiersi hoitamassa hevoset. Kurinpitolautakunnasta oli vihdoinkin tullut päätökset 4.4. ”rötöstelyihin”. Kritiikkiä on tullut, kun asiasta ei ole suostuttu puhumaan, mutta sehän on ihan peruskauraa, että keskeneräisistä asioista ei voi lörpötellä. Nyt asia on saavuttanut yhden lakipisteensä. On siinä ollut kurinpitolautakunnalla hommaa eritellä asiat, jotka käsitellään ja asiat, joita ei edes käsitellä. Lisäksi on pitänyt erottaa asiat, joissa valituksen tehneet ovat olleet täysin kuutamolla ja valitukset, joissa on ollut myös oikeaa aihetta mukana. Meihin kohdistuvat syytökset nyt olivat silkkaa ja pelkkää ilkeyttä ja kiusantekoa. Se oli tiedossa alusta asti, mutta täytyyhän asiat käsitellä, kun ne valituksen muotoon kirjoitetaan. Toki asia on harmittanut, mutta kyllä olemme myös saaneet suurta hupia tätä kuviota läpikäydessä. Jos joku nyt muakaan yhtään tuntee, niin tietää, että en ole ihminen, joka käyttäytyy epäasiallisesti. En vapaalla, en virassa enkä myöskään toimihenkilötehtävissä. Stewardi Laurisen epäasiallinen käytös kuulostaa siis jo väitteenä hullulta ja sisällöllisesti vieläkin hullummalta. Kariin kohdistui myös ties mitä syytöksiä, mutta käsittelyyn ilmeisesti otettiin vain osallistumisoikeuksiin liittyvä tulkinta, joka perustui FEI-sääntöihin ja samaa sääntökohtaa lainattiin myös lautakunnan päätöksessä. Meidän osalta turhat syytökset raukesivat, mutta toki vielä he, jotka kokevat kokeneena huutavaa vääryyttä ja huonoa kohtelua, voivat valittaa kuukauden valitusajan puitteissa. Kaikkia valituksissa mainittuja syntejä ei loppulausunnon perusteella oltu edes otettu käsittelyyn. Tietyllä tavalla oli hyvä, että 4.4. kaltainen valitusaalto on nyt käsitelty, sillä se samalla ehkä rajaa sitä, mistä oikeasti kannattaa valittaa ja mistä ei. Turhuuksista ei kannata.

Myös Liedon kilpailukeskusta ja reittejä koskevat valitukset todettiin kuulemani mukaan aiheettomiksi. Tästäkin on mahdollista valittaa, joten sain toimistolta ohjeet, että virallisesti mitään ei kannata tiedottaa ennen kuin valitusaikakin on mennyt ohi ja meillä on ihan lopulliset päätökset käsissä. Ihmettelen todella, jos joku vielä jaksaa nähdä vaivaa ja jatkaa tästä aiheesta. Mutta oikeus siihen on ja sitä luonnollisesti kunnioitetaan. Yksityishenkilönä voin kuitenkin itseni kohdistuneista ratkaisuista tämän verran avata. Ja tuntuuhan nämä ihmisiä kiinnostavan.

Ihan oikea juttu tässä jupakassa oli eläinsuojelullinen juttu. Se käsiteltiin myös. Toimihenkilöiden osalta ilmeisesti todettiin se, mitä totesimme omissa raporteissamme, että ennakkotietoa hevosen harjoittelusta ja kilpailuhistoriasta ei voi olettaa olevan ja vastuu on puhtaasti ratsastajan. Muutenkin tapahtumien kulku oli sellainen, että vastuu oli kyseisellä tiimillä. Jälkikäteen ajatellen olisin toki voinut olla napakampi ja seuraavalla kerralla varmasti myös olen. Ja olen napakampi myös suun soiton suhteen, niin kuin Eine jo SM-kisoissa oli. Sitä kun on ihan turha sietää. Tällä viikolla olen jo töissä kahdesti päässyt muistuttamaan, että jos mussutus ei lopu, niin varoitus tulee ja samaa linjaa täytyy varmaan soveltaa toimihenkilöhommissakin. Sen suhteen olen ollut aika pitkämielinen. Toivottavasti tämä case antaa myös muille toimihenkilöille uskallusta pitää kiinni päätöksistään ja näkemyksistään. Tuomaristo on se, joka kussakin tilanteessa määrää ja tekee tulkintoja, tiiminä. Siitä ei tule yhtään mitään, jos jokaisen kisan jälkeen lähtee valitusryöppy liikkeelle. Jotkut asiat täytyy vaan niellä. Kuten vaikka sen, että tarkastuksessa täytyy olla numeroliivi päällä jne. Perusjuttuja. Ei niistä kannata oikeusjuttuja nostaa. Turhaa vaivannäköä vain kaikille osapuolille.

No mutta me emme siis olleet asianomaisina eläinsuojeluun liittyvässä ratkaisussa, joten siitä ei myöskään meille tullut päätöstä. Vaikka alusta asti tiesimme, että valitukset eivät meidän elämäämme heilauta mihinkään suuntaan ja ovat täysin aiheettomia, niin toki asia on vaivannut jossain takaraivossa. Ja sitä varmasti valittajat myös halusivat, koska tuskin oikeasti kukaan ajatteli, että olisi perusteita johonkin muuhun. 4.4. kisat ovat parhaiten järjestetyt kisat pitkään aikaan. Kaikki oli mietitty ja suunniteltu viimeistä piirtoa myöden. Koneisto toimi kuin rasvattuna. Päivä meni leppoisasti ja jokainen tiesi paikkansa ja tehtävänsä. Siksi olin järjestävän tahon puolesta todella pahoillani, että joihinkin muihin seikkoihin pohjautuen älytön valitustsunami pyyhkäisi viikkoa myöhemmin yli. Eiköhän tästä nyt opittu kuitenkin kaikki jotain. Toimihenkilöiden tulee tehdä työnsä tarkasti ja liiton ohjeistuksen mukaan ja kilpailijoiden tulee kunnioittaa toimihenkilöitä ja heidän antamiaan ohjeita ja noudattaa yleisesti määrättyjä sääntöjä ja ohjeita. Kun kumpikin osapuoli hoitaa tonttinsa asiallisesti, niin homma toimii.

Väsymystä on vähän vieläkin kropassa. Töiden jälkeen käytiin tammalassa. Kyllä varsan kanssa seurustelusta tulee vaan erityisen hyvälle tuulelle. Kari lähti vielä käymään poikain luona. Muuten kaikki oli kivasti, mutta Urho oli polkaissut yhden kisoissa paperiksi kuluneen kengän irti. Kari joutui siis kavionhoiteluhommiin ja ilta venähti taas varsin pitkäksi.

Kuinkas kävikään, että nukuttiin aamulla pommiin. Eihän siinä mitään työpäivä alkoi pienellä viiveellä ja kesti myös aiottua pidempään. Hevoset pitivät vapaata ja saivat nauttia helteisestä loppukesästä. Tässä on nyt viikon verran ollut lämmintä ja aurinkoista.

Urho oli aamulla ilahduttavan hyvässä kunnossa. Ennen puolta päivää olimme kotimatkalla ja laitumelle pääsi reipas kisatykki, jonka vaari otti heti komennukseensa. Hempalla oli persauksissa hampaan jäljet. Täsmälleen samanlaiset kuin Hopolla oli aiemmin. Kostaja oli iskenyt.

Ajeltiin tallille ja purettiin sinne kamat. Pestävät pestiin ja jätettiin kuivumaan. Iltapäivällä kiirehdittiin tammojen luo, sillä niitä olikin jo kova ikävä. Käytiin vielä myöhään illalla pistämässä kuivuneet kamat talliin ja mulla pyykkikone jytisi pitkin iltaa. Oltiin taas yhtä reissua rikkaampia ja nyt täytyy miettiä, miten loppukausi edetään. Lähinnä mietitään hevosvalintaa Liettuaan.

Kisapäivä Liedossa. Keskityttiin aika tarkasti omaan tekemiseen. Hanna ja Pauliina olivat korvaamattomana apuna ja vaikka Kari vähän liian mahtipontisesti kisan aloittikin, niin lopussa seisoi kiitos. Väsynyt Princzis ylitti maalilinjan kolmantena ja sen riimuun ripustettiin valkoinen ruusuke ja Karin kaulaan pronssinen mitali. Tulos oli vähintäänkin tyydyttävä, mutta suoritus itsessään ei ollut ihan tyydyttävä. Siitä syystä mitään mielettömiä peijaisia emme pistäneet pystyyn. Raportissa päivää käyty tarkemmin läpi. Olimme sopineet, että jos 100km tulee täyteen, niin jäämme hevosen kanssa vielä yöksi Lietoon. Näin kävi ja kisapizza syötiin Uuttulan ruokailuhuoneen pöydän ääressä.

Kävimme Lauran ja Hemmon kanssa moikkaamassa Tatankaa ja Sellaa. Kuumuus tekee tammat veteläksi ja Tatanka makoilikin pellossa pitkin pituuttaan. Visiitin jälkeen aloin pakkauslistan mukaan viimeistellä varustekasseja. Kari tuli hyvissä ajoin töistä ja ihan aikataulussa päästiin liikenteeseen. Unohdin kännykän ja lompakon kotiin, joten onneksi Laura ja Hemmo olivat vielä siellä ja ottivat arvotavarat mukaan.

Tallilta piti vielä hakea heinää, mutta muuten meillä vaikutti olevan kaikki tarvittavat tavarat mukana. Ja ehkä vähän enemmänkin. Laitumella laiteltiin ensin Amanita koppiin ja sitten Urho omaansa. Hopolla sekosi pää, kun uusi ihana tamma katosi sen näköpiiristä. Urho ei ollut enää mitään, kun typykkä tuli lankojen taakse. Huutaa täytyi kuitenkin kummankin perään. Päästiin matkalle ja taas yksi seikkailu oli alkamassa. Enemmän reissusta kisaraportissa.

Käytiin aurinkoisella laitumella tarkastamassa tammojen mielenliikkeitä. Sen jälkeen kiirehdittiin kotiin pakkaamaan tavaroita. Kahdeksan pintaan lähdettiin tallille ja lyötiin sieltä kamat nippuun. Kympin pintaan siirryimme poikien laitumelle ja tehtiin perusrutiinit siellä. Jo kohta Laura ja Hemmo ajoivat pihaan ja heidän hevosensa saatiin omaan laidunlohkoon pitkähkön matkan jälkeen. Peräkanaa ajettiin Suonpäähän ja juotiin iltateet kuulumisia vaihtaen ja painuttiin pehkuihin.