Kari kengitti Hopon etupään ja hoiteli tallirutiinit.

Töiden jälkeen Kari kävi tammalassa ja sitten treffattiin laitumen kulmalla. Pojat haettiin sisälle ja Kari löi sen kisakenkään. Pistettiin nyt pohjalliset ympäri ja etukenkiin täyttö. Kengitys sujui aika kivasti. Sujuuhan se, kun Urhoa koko ajan viihdyttää. Hopo luonnollisesti viihdytti ja tökki karsinastaan.

Hopolla kilkkasi takakenkä ja se oli myös tarkoitus kiristää. Kari ihmetteli, että kenkä oli ulkosyrjältä vääntynyt. Tainnut jäädä johonkin ladon rakenteisiin kiinni. Takakenkä saatiin kiinni, mutta jo heti alkuunsa todettiin, että myös etukenkä puuttui. Siitä onkin jonkun verran aikaa, kun hevoset ovat kenkiä hukanneet. Nyt ei kuitenkaan ollut varakenkää saatavilla ja paappa päätyi takaisin laitumelle kolmikenkäisenä.

Hopoa raapiessani huomasin, että sillä oli kohtalaisen häijy puremajälki pakarassa. Urhohan ei moiseen kykene, joten kyllä isoilla herroilla on laitumella jotain jäsentenvälistä käynnissä. Kotona oltiin taas puolenyön aikoihin, joten päivät vierähtävät nopeasti. Mietin tullessani, että taitaa olla eka ilta pitkään aikaan, kun autossa meni valot päälle. Ensimmäinen merkki syksyn lähestymisestä. Nythän kelit ovat lämmenneet, joten eletään sen suhteen kesän parasta aikaa.

Kohti kotia ja ilta menikin kamoja purkaessa, kuvia ruotiessa ja lepäillessä. Kari kävi moikkaamassa isot pojat laitumella.

Levillä tason 1.1 matkaratsastuskilpailut. Varsinainen elämysmatka ja eksoottista meininki on noilla leveysasteilla. Ihmiset ovat ihan omaa rotuaan ja olen tosi kiitollinen tästäkin kokemuksesta. Karin päivä meni pitkälti Dottien seurassa ja SM kisahevosia kengitettäessä.

Levillä mr-klinikka. Kari vietti aikaa Sellan ja Tatankan kanssa ja samalla fiksaili Penen kengitystä ja vuoli Sellan ympäri. Sellahan on nyt ollut takapäästä kengätön pari kuukautta ja nyt on etupään vuoro luopua kengistä. Seurataan miten etenee. Molemmissa kaviohommissa oli varsat mukana ja vähän nauratti kuinka kengityspakin siirtäminen pelotti Tatankaa niin, että piti kipittää karsinaan turvaan. Mutta kuitenkin uteliaisuus aina voitti ja oli pakko tulla takaisin katsomaan toimitusta.

Kari jäi kotimieheksi kun itse lähdin pohjoiseen Levi Outdoor Festiin levittämään matkaratsastuksen ilosanomaa. Tästä erillinen raportti ja kuvia.
Kari haki Sellan ja Tatankan illalla sisään ja harjaili molemmat.

Töiden jälkeen kiirehdittiin tallille. Elisa toi hevosensa kengitettäväksi. Mä touhuilin, mitä touhuilin ja käytiin myös moikkaamassa isoja poikia. Tyytyväisiä ovat laitumella ja liikkuvat valtavasti kolmen kaveruksen laumassaan. Urho on paksu, mutta Hopo just hyvä. Olen tosi iloinen, että vanha herra on noin mukavassa kunnossa.

Luikin tallilta kotiin hämärän saapuessa ja Kari jäi vielä viimeistelemään hommiaan. Se oli taas noutosafkan paikka. Tuntuu, että koko kesä on mennyt enemmän tai vähemmän noutopöperöiden turvin, kun päivät aina venähtävät piemmiksi kuin kuvittelemme. Muutama tunti vuodokaudessa lisää ei olisi pahitteeksi.

Tallihommia.

Tanja toi hevoset Ridasjärvelle kengitykseen. Koska enää ei suuremmin avustajaa tarvita, niin pääsimme Tanjan ja Jorman kanssa katsomaan ensin isoja poikia ja sitten pieniä tyttöjä. Hempasta on muodostunut aika häjy. Se ajaa Hoponkin pois ruokakupiltaan. Ja suureksi hämmästyksekseni Hopo väistää! Tammojen luokse ehdittiin niin myöhään, että olivat jo sisällä. Katseltiin ja rapsuteltiin sitten siinä. Tatanka sai taas paljon kehuja ja juuri ja juuri saatiin lapsoset kuvaan, sillä varsalla ja pojalla oli laskettu aika samana päivänä. Muutama päivä tuli syntymille eroa, mutta ikätovereina heitä voidaan pitää. Ehkä vielä sekin päivä nähdään, kun Jorma nousee ikäkaimansa satulaan. Sitä odotellessa.

Pikavisiitit hevosten luokse ja illalla vietettiin Roosan 8v-synttäreitä.