Kari kävi hoitamassa kiireellisiä juttuja ja mä pidin ihan rehellisen vapaapäivän. Tai siis puuhastelin tietenkin yhtä ja toista, mutta kun joulu on ohi, niin ei tarvitse enää määrätietoisesti puuhata mitään. Kun Kari kotiutui, niin hän päätti vielä lähteä juottamaan hevosia. Hyvä kun meni, sillä Hopo tuli taas pihalla vastaan. Jekkuilulle ei tunnu tulevan loppua. Noh, melassivesi maistui ja Kari kävi kopeloimassa kolmikon läpi. Pakkasta 20 ja se tuntuu etelän hedelmän hipiällä kovalta. Pörröisille hevosille vielä ihan kivan rapsakka keli.

En tiedä mikä oli, mutta torkahdin keskellä päivää sohvalle. Tallille päästiin vasta yhden jälkeen. Ensin käsittelyyn Hopo ja Sella. Vähän jouduin ojentamaan oikein risun kanssa kumpaakin. Ovat jotenkin ihan kurittomia! Lähdimme Hopon kanssa liikkeelle pienellä kaulalla ja Sellan piti sitten kipittää perään, vaikka Kari väittää pidätelleensä sitä. Asfaltilla tuli tietenkin autoja ja Sella oli jo aika pörheänä. Satutalojen väki oli risusavotassa. Ojista oli kaadettu pajuja ja väkeä oli hosumassa melkoisesti. Hopoa homma vähän arvelutti ja Sella hörhöili jotain omiaan. Ihan rauhassa mentiin. Kun käännyttiin radalta pois päin, niin tuli juna, joka pakkasessa rätisi ihan mielettömästi. Sella lähti kuin tykin suusta. Tamma yllätti ratsastajansa täysin ja pistelivät melkoista kyytiä menemään mäkeä alas. Hopo otti pari askelta perään, mutta sitten meillä oli jo yhteinen käsitys asiasta ja mulla ohjat kädessä. Hetken päästä Sellakin tuli passagella takaisin päin. Loppu matkasta sujuikin rauhallisesti. Hyppäsin taas ennen siltaa alas. Kunhan lunta tulisi vielä vähän lisää, niin sitten tohdin mennä Hopon kanssa siitä ratsain yli.

Jätin Hopon suoraan pihalle ja se sai lämmintä melassivettä kesken jääneiden heinien kyytipojaksi. Koko saavi upposi jälleen. Sella hörppi viitisen litraa. Kari haki Urhon sisälle ja iso valkoinen sai myös saavillisen juomaa. Sitten äijä selkään ja hevosen nokka kohti Koirista. Alle kolmeen varttiin hölköttelivät lenkin. Ei montaa askelta käyntiä, ei yhtään askelta laukkaa ja kymppi taittui hyvässä hengessä. Helppo ja mukava lenksa kummallekin. Lenkin jälkeen Urholle maistui vielä saavillinen melassivettä ja sitten sekin pääsi vielä tarhaan möllöttelemään.

Illalla väkertelin viimeistä tiedotettani SRL:n matkaratsastuskomitean tiedottajana. Valmennusjutut ovat myös pyörähtämässä uuden vuoden osalta käyntiin. Moni alkaa asetella kauden tavoitteita, kun joulut on juhlittu. Kyllä meilläkin on selvät sävelet jo mietittynä. Kaikesta huolimatta tämä kausi jää plussalle ja eteenpäin yritetään pyristellä.

Kari ehti taas illan pimetessä tallille. Kiireinen on Suonpään joulu. Hopo pääsi puolen tunnin talutteluun ja koko kolmikko sai melassivettä. Se uppoaa kyllä hyvin. Hyvä kun juovat. Pirteitä palleroita ovat kaikki kolme. Saisi tulla vähän enemmän lunta, niin pohjat tulisivat parempaan kuntoon. Nyt lunta on täällä etelässä oikeastaan vain ihan nimeksi.

Tapanin perinteiset glögit Suonpäässä. Aamulla äijä ennätti kollaamaan hevoset. Juotteli myös melassivettä ja hyvin upposi. Yritetään nyt juottaa aina ennen liikutusta ja sen jälkeen. Jäätävän kylmä vesi ei ilmeisesti oikein houkuttele. Vaikka pakkasta ei ole paljon, niin nopeastihan pinta jäätyy. Hölmöt valkoiset sitten vaan ihmettelevät, että mitähän nyt pitäisi tehdä.

Hopon ruudullinen loimi tuli kotiin pesuun. Palttoo olikin aivan järkyssä kunnossa sekä sisältä että päältä. Saunan lämmössä se nopeasti kuivui ja nythän ei toivottavasti loimia edes tarvita, kun luvassa on kuivaa pikkupakkasta. Koko kolmikko on hyvässä karvassa, joten saavat nauttia talvesta toivottavasti nakuina. Silloin tulee liikuttuakin vähän enemmän.

Jouluntaikaa ja hevoset olivat keskenään. Hopo ja Sella tarhaavat edelleen erikseen. Sellaltakin saisi taas heinää vähän pienentää, kun jossain vaiheessa pääsevät jälleen yhteen. Koko kolmikko on palleroita ja nyt vähitellen alkaa treeni, joten painoa pitäisi saada pois.

Kari haki illalla hevoset sisälle yksi kerrallaan. Urhoa viedessään hän vähän ihmetteli, että missähän Hopo lymyilee. Kun oli sitten vanhan herran vuoro, niin katso, tarha olikin tyhjä! Keskimmäinen lanka maassa. Huolimatta siitä, että sähköt oli päällä, niin uusi leikki on nyt edennyt siihen pisteeseen, että hienoisesti höpläämällä langat saa yksi kerrallaan pudotettua maahan ja sitten voi lähteä maailmalle. Kari seuraili jälkiä. Paappa oli käynyt moikkaamassa Urhoa, syönyt varmasti kaikki reitin varrelle pudonneet heinät. Muitakin hevosia oli kevyesti tervehditty ja sitten vähän pidempi Sessio Sellan langoilla ja siitä sujuvasti tallinpitäjän pihaan kaivamaan ohuen lumikerroksen alta ihanaa pakastunutta ruohoa. Huh huh! Jättikokoiset paskatkin oli tallinpitäjän nurmikolle väännetty. Helpottuneena Kari haki karkulaisen talliin. Onneksi oli omassa tarhassa, sillä Sellalle jos langat aukoo tuolla tavalla, niin sitä voi tapahtuneen jälkeen lähteä hakemaan Kiinasta.

Perinteinen aattoaamu Suonpäässä. Heräsin hyvissä ajoin keittelemään puuroa ja miehet heräilivät sitten omilta tahoiltaan joululaulujen helähtelyyn. Kun puuro oli syöty, niin vuorasimme itsemme lämpimiin vaatteisiin ja lähdimme tallille glögit ja piparit kassissa. Hevoset laiteltiin yksi kerrallaan valmiiksi. Ensin Hopo, jonka selkään Jarko väänsi itsensä. Saivat hetken kierrellä kentällä ja tarkistaa, että vaihteet ja jarrut löytyivät. Seuraavaksi vuorossa oli Urho, jonka selkään itse kipusin ja sama homma meilläkin kentällä. Viimeisenä joukkoon liittyi Sella Karin kanssa. Aaton kunniaksi Pasi napsi pari kuvaa, joten ensi vuoden kalenterin joulukuva on nyt valmiina.

Kierrettiin hevosenkenkälenkki. Hopo eteni vakaan varmasti. Urholla olisi ollut kova kiire ja Sella kahjoili ihan normaaliin tapaansa. Paluumatkalla se pisteli melkoista pukkisarjaa, kun vaadittiin niinkin mahdotonta tekoa, kuin kulkea joukon viimeisenä ja käynnissä. Lunta hipsutteli hiljakseen ja tunsin mielessäni onnellisuutta ja kiitollisuutta. Hieno tunne oli olla ratsailla oman perheen kesken. Kolme neljästä oli paikan päällä.

Tallilla juotiin lenkin jälkeen tulikuumat glögit ja tarjottiin kupposellinen myös Pasille. Sitten minä kiirehdin kotiin laittamaan saunaa lämpimäksi ja miehet jäivät hoitelemaan tallihommat loppuun. Palattuaan kotiin pääsivät he suoraan saunaan ja siitä olikin hyvä aloittaa joulunvietto perinteisin menoin.

Sella ja Hopo pääsivät käyntilenkille. Sulassa sovussa edettiin havusia nappaillen. Hopo liikkui hyvin. Kierrettiin asfaltin kautta ja minä Hopon kera tulimme myös sitä kautta takaisin. En edelleenkään mielelläni ylitä siltaa. Olimme hyvällä mielellä. Kaikki kolme saivat porkkanan aaton aaton kunniaksi. Touhuiltiin tallilla mitä touhuiltiin. Mieli oli jo varsin jouluinen ja seesteinen. Tämä on ihana aika vuodesta ja sen kruunaa seitin ohut lumikerros, mikä tänne eteläänkin saatiin.

Ansku kävi liikuttamassa Urhon kentällä. Kova koppura maa ei houkuttanut suuriin suorituksiin, mutta pientä taivuttelua suuntaan jos toiseenkin oli tarjolla. Tämän lisäksi Hopo ja Sella saivat seikkaperäisen harjauksen. Hopo ilkeili käsiteltäessä ja takapäähän ei päässyt ollenkaan käsiksi.

Sillä tavalla ovat viime viikot ja päivät uuvuttaneet, että nukuin aamulla yhdeksään! Se on aivan tavatonta. Aikataulutus ei onneksi ollut hirvittävän kiireinen. Kari oli tonttuilemassa jo lauantaina ja tänään olisi tiedossa visiitti Kivelän luokse iltapäivällä. Samalla sain taas materiaalia luennoilla jaettavaksi. Tätä ennen ajelimme kuitenkin nollakelissä tallille. Urho hirnahteli omassa tarhassaan. Sella kipitti portille vastaan omassaan ja Hopo arpoi omassaan, että lähtisikö karkuun vai tulisiko luokse. Vanhalla herralla on erioikeuksia vähän kaikkien kanssa. Hedukin kertoi, että se saa tulla talliin omia aikojaan. Noh, niinpä päästin sen taas vapaana kulkemaan ja oletin, että se tulee perässä. No eipä tullut. Hoksasi, että kaikkien tarhojen edessä on pudonnutta heinää, joten se paineli jopa Urhon luokse napsimaan irtoheinät talteen. Sain sitten kiirehtiä sen perään, kun vislailukaan ei auttanut. Tulihan se lopulta kuitenkin talliin, kun oli taas saanut mua vähän juoksuttaa.

Laiteltiin Sella ja Hopo valmiiksi. Juuri kun olimme nousemassa ratsaille pöllähti ihan aito ja oikea lumikuuro päälle. Ehdin jo ilahtua, mutta kuuro taisi kestää kokonaiset 10 minuuttia. Sen ansiosta saatiin kuitenkin seitin ohut lumikuorrutus. Reippaalla askelluksella ja reippaalla mielellä lähdettiin liikenteeseen. Asfaltin kautta Hornankalliolle ja siellä pieni lenkki ja takaisin. Innokkaita olivat molemmat, mutta edettiin maltillisesti. Hopon kanssa kierrettiin vielä asfaltin kautta takaisinkin, koska en halunnut tulla liejusta ja liukkaan sillan kautta takaisin.

Heinät oli jaossa, kun palailimme ja kukin sai osuutensa. Hopo vain muutaman tupsun, sillä kevyellä paastolla ollaan edelleen. Kari kävi kollaamassa Urhon ja minä virittelin safkat. Sitten oli kiire naapuritallille ja kotiin. Päivitin illalla vielä seuraavan starttikurssin esityksen, sillä 3.1. on varmasti nopeammin, kuin osaan kuvitella.

Mulla oli uuden ajan kaksikielinen kuusijuhla, jossa pari sataa nuorta sai todistuksensa. Kari kipaisi heti aamusta tallille. Reippaana miehenä ratsasti valkoiset ja hellitteli ruskeaa. Sella pääsi ensin Koirikselle ja kipitteli sen 50 minsaan. Menohalua olisi ollut huomattavasti suurempiin nopeuksiin ja aiheesta piti aavistuksen keskustella. Karilla oli hyvä mieli ja mennessa muisteli yhteisiä kisareissuja. Sellaa ei ole koskaan tarvinnut pyytää eteenpäin, ennemminkin sen menemistä olisi pitänyt aina vähän toppuutella. Sama ominaisuus on tallella, vaikka kisakuntoa ei tietenkään nyt ole ja vatsa vain kasvaa. Vähän on elätelty toiveita, että pieniin luokkiin ja jos löytyisi joku nuori, mutta osaava ja järkevä ratsastaja, niin siinä olisi erinomainen opetusmestari.

Urho meni oman lenkkinsä kuin juna. Kerran piti vähän vauhtia toppuutella. Kari on tosi tyytyväinen sen liikkeeseen nykytilassaan. Kengitystä on jälleenvähän viilattu ja kengän paikkaa mallailtu uudelleen. Muutos on parantanut askellusta entisestään. Tilanteen ollessa näin, Urho saa pian ihan oman satulan. Kai se on tullut meille jäädäkseen.

Olen nyt käyttänyt aikaa oman valmennusryhmän asioiden pyörittelyyn. Meillä on kiva porukka, jossa on ratsukoita kaikista tasoista. Alkavan kauden tavoitteet ja kisasuunnitelmat alkavat olla valmiina. Olen luonut pilveen harjoitteluohjelmat, joita voimme valmennettavan kanssa yhdessä ihmetellä. Toivon, että saadaan yhteisiä valmennuksia vuodelle ainakin viisi. Ensimmäinen yhteislenkki on jo sovittu helmikuulle. Siihen asti kukin treenailee tahoillaan. Mukava vuosi tulossa varmasti tämän valmennuskuvion myötä.