Inkkari Kärkkäinen ratsasti Hopon kentällä ilman satulaa ja suitsia puolisen tuntia. Papparainen oli meno päällä. Hyvillä mielin isäntä jätti sen vielä liikutuksen jälkeen pihalle pörhistelemään.

Ähkypäivä. Pasi ilmoitti yhdeltätoista Karille, että Hopolla näyttäisi olevan ähky. Pasi ja Minna ottivat vaarin talutukseen ja sitä jatkuikin siihen asti kunnes minä ennätin tallille ja otin talutusvuoron. Hopo oli todella pinkeänä ja kipeänä. Tehtiin muutaman kilometrin taluttelulenkki ja toivoin, että tilanne olisi lauennut. Kaisa oli kiinni sovituissa askareissa ja lupasi tulla jossain välissä, jos vain mahdollista, tai viimeistään seitsemältä.

Kari ennätti paikalle vähän ennen neljää. Hedu oli käynyt antamassa vähän ohjeistusta ja kun Kari tuli ja saatiin Kaisalta lupa, niin annettiin kipari ja puoli litraa öljyä. Jäin hetkeksi tarkkailemaan tilannetta ja kipari auttoi asiaa. Hopon olemus ja olotila koheni! Mulla särki päätä, sillä en ollut syönyt tietenkään koko päivänä. Kari jäi vuoroon ja minä kiirehdin kotiin päästämään koiraa ulos ja syömään. Pari Buranaa meni alas yksin tein. Torkahdin hetkeksi ja sitten tallilta tulikin jo viesti, että Kaisa oli saapunut.

Pienehkö tukos löytyi paksusuolesta. Letkutettiin vettä ja 2,5 litraa öljyä sekä puolisen kiloa suolaa ja vielä 15 litraa vettä perään. Piikillä pistettiin suoliston toimintaa kiihdyttävää ainetta. Kesken letkutuksen 19:32 Hopo päästin pitkän ja kovaäänisen pierun, joka luonnollisesti sai suuren suosion ja ilosanoma kantautui mulle tekstarina kotiin asti.

Hopedi pääsi karsinaan ja sai pari kourallista heinää. Pasi ja Hedu lupasivat käydä katsomassa parin tunnin välein ja antamassa tuolloin kourallisen heinää. Hopo oli jo Karin poistuttua paikalta ihan oma itsensä, joten aika rauhassa nukuttiin yömme ja aamulla tulikin viesti, että paappa on oma itsensä. Nyt mennään viikko ilman väkkäreitä ja todella pienellä heinämäärällä. Sen jälkeen lisätään ruokintaan lese.

Kari siivosi tarhat ja piti hevosille illan pimenevinä tunteina seuraa. Hopo on keksinyt uuden mukavan leikin. Jos langoissa ei ole sähköä, niin se turvallaan tökkii kahvoja siihen malliin, että portti aukeaa. Oikein mukava temppu ja jos tökkää kaksi alinta lankaa auki, niin siitähän Sellan on hyvä lähteä maailmalle.

Mulla iltamenoa työporukoissa, mutta hevojuttuja toki sivuttiin juttujen tasolla.

Tallivapaa päivä, huono keli, paljon töitä. Maa kova, kärsä kipeä.

Kari ratsasti kolme varttia Sellaa kentällä. Paljon siirtymisiä, väistöjä, kiemuroita ja pysähdyksiä. Tavoite saada se muistamaan, että ratsastajasta riippumatta kuski määrää suunnan ja vauhdin. Toivottavasti narunpyöritys ja kenttäsulkeiset laittavat tamman ruotuun, eikä enää kikkaile kenenkään kanssa. Hopo ja Urho seurailivat toimitusta. Vettä ja liejua on niin paljon, että heikompia pyörryttää. Suurta lupausta ei ole valkoisesta joulusta.

Urho lähti Karin kaveriksi Koirikselle. Minä ja Hopo kierrettiin ensin taluttaen talolenkki ja sitten vielä taivuteltiin kentällä hetki voltteja sun muita. Sen jälkeen se pääsi tarhaan katselemaan, kun Sellalla oli narunpyöritysjuttuja. Hyvin tammalla on vielä perusjutut muistissa ja pidin jonkin sortin sulkeiset, koska oli temppuillut Mellin kanssa aika akkamaisesti.

Kun käsihevoset oli pyöritelty, niin Urho jo palailikin lenkiltä. Ajoitus oli onnistunut nappiin. Koiris meni rennosti ja hyvin. Koiris kulkee kolmeen varttiin ja mitään metkuja tai ketkuja ei ilmennyt. Eikä niitä Urhon kanssa suuremmin ilmene koskaan. Urho on kyllä lunastanut paikkansa laumassa, vaikka Hopon asemaa ei meidän mielessä mikään hevonen voi koskaan ottaa ja Sellalla on myös oma asema, joka on järkkymätön, vaikka siitä ei enää kisahevoseksi välttämättä olisikaan.

Lenkin jälkeen Kari otti pikaisesti tarhat ja mä laittelin safkat.

Mä lähdin aamusta ajelemaan Tampereelle, sillä siellä odotti innokas starttikurssiväki. Keli oli aivan järkyttävä! Aamuyöstä oli tullut lunta 15 senttiä ja lisää satoi Hämeenlinnaan asti. Ei päässyt johtotähti oikein oikeuksiinsa ja jouduin ilmoittamaan Turuselle, että ennen kurssia aiottu valmennusistunto täytyy siirtää kurssin päätteeksi. Näin tehtiin. Sää oli tuottanut tepposen monelle osallistujallekin, joten pääsimme aloittamaan akateemisen vartin verran myöhässä.

Turunen loihti maukkaan salaattilounaan, jota mutustellessa katselimme muutaman videon. Tämän jälkeen jatkui tavanomainen puhe ja papatus. Osallistujat kyselivät pieniä nyansseja ja Tanjakin liittyi seurueeseen mukaan loppuosion aikana. Hyvin aikataulussa lopetimme session katsomalla Suonpään videon Liettuasta. Porukka poistui tyytyväisen ja innostuneen oloisina paikalta ja me pidettiin Turtsan kanssa vielä pieni palaveri. Ensi vuoden kuvioihin tehtiin pieniä viilauksia, mutta SM-kisoissa Tanja ja Valedro toivottavasti nähdään korskeina lähtöviivalla. Kuten myös haastajansa Urho ja Kari. Kotimatka taittui jo lähes sulassa kelissä ja nopeasti puhelimessa puhuen. Valmennushommeleita silläkin saralla.

Kari heräili onnellisena omasta sängystä ja lähti tallille. Melkoinen Tilsakeli! Urhon kanssa lähtivät mukavalle maastolenkille. Hopo pääsi talutteluun ja Melli ratsasti Sellaa kentällä. Meno oli tammalla melkomoista. Karin käsityksen mukaan tyttöä vietiin kuin litran mittaa. Noh, sellaista sattuu Sellan kanssa. Lumi teki ilmeisesti hevoset muutenkin villeiksi, sillä lähes jokaisessa tarhassa rallateltiin menemään. Hopokin pääsi taas näyttämään luontoaan, kun syystä tai toisesta yritti potkaista Sellaa. Pieni tössäys vain, mutta kuitenkin. Suoraan tallilta Kari otti suunnaksi Urjalan ja kiirehti kengittämään muutamaa hevosta. Mä kotiuduin sopivasti Dottien ruoka-aikaan ja ihan aikataulussa päästiin iltalenkille. Äijä kotiutui puoli yhdentoista hujakoilla, joten ihan reippaasti oli taas hevosaiheista touhua tällekin päivälle.

Kari reissussa ja mulla tavanomaiset vuoden loppumisen kuviot, joten ei toivoakaan ehtiä tallille ihmisten aikoihin. Lisäksi matkakomitean kokous ja joululahjajuttuja ja joulukorttijuttuja, joten lyhyitä öitä ja hevoset hoitamatta. Todettiinkin, että tämä on viimeinen kerta, kun Kari lähtee mihinkään näin lähellä koulun valmistumisjuhlia.

Melli kävi ratsastamassa Sellan kentällä ja kaikki oli mennyt hyvässä järjestyksessä.

Aamulla ennätimme tallille. Pistimme Hopon ja Urhon valmiiksi. Samaa kaviota lähdimme liikkeelle. Hopo teki pienen tunnustelevan lenkin ja totesin, että tilanne ei edelleenkään ollut toivotun tapainen. Pienen pieni niiaus, mutta riittävä siihen että huilit ja hoidot jatkuvat. Urho jatkoi pidemmän lenkin kaikissa askellajeissa. Lunta odotellaan, että se voisi vähitellen aloitella talviharjoittelua. Nyt on lepoa ja rauhaa ollut jo riittävästi. Ensi vuoden tavoitteet on kuitenkin jo laadittu, joten tiedossa on, mihin tähdätään. Rauhallinen vuosi kuitenkin alkamassa, sillä tarkoitus ei ole valkoista jättiläistä kovasti prässätä, vaan haetaan varmuutta ja kestävyyttä ja vankat kvaalit eteenpäin.

Kun Urho oli hommissa, niin otin Sellan talutukseen. Pyöriteltiin narua ja käytiin sen muistin uumenissa olevia perusjuttuja läpi. Tamma oli kivalla tuulella. Kun olimme lopettelemassa, niin iso vaalee ilmaantui näköpiiriin. Tehtiin tallikuviot loppuun ja sitten Karilla olikin jo kiire lentokentälle.