Aamusta piti heti ennättää tallille. Mä olin illalla nukahtanut takkahuoneen sohvalle ja saanut niskani kipeäksi. Kari taas ei meinannut millään päästä sängystä ylös, joten olimme auttamattomasti myöhässä. Koko tallireissua varjosti kiire. Nopeasti hevoset talliin, nopeasti harjaus, nopeasti Urholle satula sekään ja nopeasti Heidi satulaan. Tehtiin Urhon kanssa paljon väistöjä ja pientä nypertämistä muutenkin. Mulle on kyllä varsin haastavaa tottua sen liikkeeseen. Hopon kanssa meillä on sen verta kilsoja takana, että kaipaan liikettä ja menemisen meininkiä. Kari jaksoi naputtaa ja asettaa vaatimuksia, vaikka aika selkein sanakääntein tein selväksi, että en halua nyt mitään sparrausta vaan ainoastaan aikaa hakea yhteistä säveltä, jota meillä ei Urhon kanssa ihan vielä ole virinnyt sillä tavalla, että ajatukseni menisivät satulan läpi siihen ja sen ajatukset tulisivat minuun. Meillä on paljon tulkintavirheitä ja riitasointuja.

Kaipaan kovasti Hopoa alleni. Harjasin sen läpi ja silmäilin sen liikehdintää. Se vaikuttaa aika hyväntuuliselta. Olen toiveikas, mutta epäilevä. Ensi viikonloppuna, ehkä jo perjantaina menen taas selkään. Yritän olla positiivinen, mutta pelkään jo nyt tunnekuohua, mikä taas menee läpi sielun, olivat tuntemukseni sitten mitkä hyvänsä. En ole itsekään ollut ihan kunnossa, mutta enemmän kuitenkin mieltä kalvaa eläimien terveydelliset seikat. Sitä kai kutsutaan rakkaudeksi. Eläimiä on niin helppo rakastaa.

Marraskuu on puolessa. Lämpötilat ovat piirun verran plussalla. Ei tunnu talvelta, mutta hämärää on. Aamulla pakattiin johtotähti täyteen rekvisiittaa ja jaettavaa materiaalia. Otin suunnaksi Pikkupihlajan ratsastustallin ja kymmeneltä lähti puhekone pyörimään videoiden kera. Alkeikurssipäivä siis. Vaikka puhuin kuin Runeberg, niin aika loppui jälleen kerran kesken. Laji on niin monisäikeinen ja jos yrittää pitäytyä ihan perusasioissa, niin kuulijat kuitenkin kyselevät lisää ja vievät jutut jo paljon aiottua pidemmälle. Kysymyksiä satelee treenaamisesta, varusteista ja ruokinnasta henkiseen valmennukseen ja mielipidekysymyksiin.

Vähän ennen kahta valkoinen hevonen mies selässä ilmestyi pihapiiriin. Joku kävi avaamassa maneesin oven. Jatkoin juttuani ja sivusilmällä katselin ikkunasta, millainen rodeo saadaan aikaiseksi. Urho vähän puhisi, mutta asteli sitten maneesiin. Ekalla kierroksella katseli ympäriinsä ja näin, että olihan se vähän jännittynyt, mutta rentoutui nopeasti. Älyttömän hyvin ovat Karin kanssa hitsautuneet jo yhteen. Hetkeä myöhemmin ja ravailivat ja laukkailivat ympäri maneesia. Lopettelimme puheet sisällä ja siirryimme maneesiin.

Demossa luonnollisesti esitettiin mr-istunta. Se kiinnostaa aina kamalasti, vaikka ei todellakaan ole ihan ensimmäisiä asioita, joita lajin pariin tulevan täytyy omaksua. Toki keventely kilometristä toiseen rasittaa hevosen selkää ja ratsastajan polvia, mutta hyvin alemman tason luokissa pärjää ihan perusratsastuksella, niin kuin myös perusvarusteilla. Niin tai näin, niin Urho hölkötteli pitkin maneesia ja saatiin sille hyvä uusi kokemus. Hetken hölkän jälkeen otettiin huolto. Ei juonut, naukkasi vähän kauraa ja Kari otti huikan urkkajuomaa. Viilennetiin ja ratsukko jatkoi matkaa. Muutaman kiekan jälkeen tulivat maaliin, jonka jälkeen palauteltiin hetki ja mentiin tarkastukseen. Se oli sitten siinä. Satuloitiin hevonen ja lähtivät kympin lenkin kautta kotiin.

Kurssilaiset pakkaantuivat vielä tallitupaan. Katsottiin viimeinen video ja aika oli kysymysten. Niihin ei meinannut tulla loppua ja ensimmäiset ehtivät jo lähteä ja mä ehdin pakata osan kamoistani, kun juttu vielä jatkui ja jatkui. Aikataulu piti kuitenkin hyvin ja vähän jälkeen kolmen olin kotimatkalla. Ajoimme Karin kanssa lähes samanaikaisesti pihaan. Sen lisäksi, että Urho käyttäytyi todella fiksusti maneesissa ja demossa, niin se oli tehnyt erinomaisen lenkin. Kari oli varsin tyytyväinen. Ja minä myös!

Anniina tulikin tallille aika nopealla varauksella. Mä en ennättänyt paikalle, sillä töissä vähän venähti. Kari kävi asiat seikkaperäisesti läpi. Harjailivat yhdessä hevoset ja Kari esitteli ydinkohdat selkäännoususta. Anniina aloitti Urholla. Homma eteni suotuisasti ja ratsastus kesti kentällä kolmisen varttia. Sitten oli vuoro kiivetä Sellan selkään. Kari oli lämmittänyt tamman mukavasti, niin heti kohta tulikin tyylikkäät Sellat ja ratsukko paineli muutaman kierrokset täyttä laukkaa. Ratsastaja ei hermostunut ja tilanne otettiin haltuun. Loppuliikutukset sujuivat kommelluksitta ja hevoset olivat hommissa puolitoista tuntia. Hopo sai vielä harjailun ja yhdessä kävivät tarhat läpi ja tekivät sapuskat. Onnistunut kokeilu ja kaikilla osapuolilla oli hyvä mieli!

Hopolla klinikkapäivä. Ja se kesti tosiaan lähes koko päivän. Ontumatutkimuset aloitettiin puuduttamalla kinttua alhaalta ylös. Mulla oli oma klinikkakäynti samaan aikaan, joten seurailin tilanteen kehittymistä etänä. Jarko oli tonteilla. Kuten arvelinkin, ontumaan ei alaosastolta löytynyt selitystä. Nivelet ja luut näyttivät hyvältä. Sellan vuosien takainen potkukaan ei ollut jättänyt jälkeä. Olassa oli pienen pientä rikkoa, mutta ei oikeastaan mitään sellaista, joka ontuman selittäisi. Ultrattiin ja röntgattiin. Mitään ei oikein löytynyt, mutta oikean olkapään alueella oli tulehdusta. Totesin heti, että se symppaa mun vaivoja, joten meillä on yhteiset fyysiset viat sen lisäksi, että luonteetkin on samanlaiset. Hopo oli esittänyt parastaan ja potkinut betoniseinää niin että palaset lentelivät. Tulivat kauempaakin katsomaan, asiallista käyttäytymistä.

Pakkohan se oli ollut rauhoittaa ja tämän ansiosta myös letkuttaa ja tehdä ähkyriskin ehkäisevät toimenpiteet. Pienet rettelöinnit vielä ennen kuin kortisoni saatiin piikitettyä. Samaan hintaan sitten vielä raspaus, kun kerta taju oli kankaalla. Hampaat olivat nyt hyvät, joten jotain hyvääkin. Karilta meni kaikki iltapäivän palaveritkin pieleen, kun koko päivän vietti klinikalla. No nyt on vaarilla vielä viikko totaalista lomaa ja sitten katsotaan, mihin suuntaan homma alkaa kallistua. Vielä jäi Karenkolle muutama juttu tutkittavaksi, jos ei tällä ala toeta. Katsotaan sanoi tohtori ja ihmetellään, niin kuin ollaan ihmetelty jo jonkin aikaa.

Illalla Kari paineli vielä kengittämää vanhaa herraa. Samalla piti tietenkin silmällä, että mitään ähkyyn viittaavaa ei ollut ilmoilla. Hopo sai jo hokkikengät alle, joten eiköhän talvi kohta tule.

Sella kaipaili Hopoa tietenkin koko päivän ja Urho eleli omaa rauhallista elämäänsä. Jälleennäkeminen oli lämmin.

Karilla kengityshommia. Kävi moikkaamassa hevoset ja siivoamassa tarhat.

Hevosilla vapaata.

Kari kävi kopeloimassa ja silmäilemässä hevoset läpi. Kaikki hyvin.

Equinoxin tilaus oli tullut päivällä. Mun Lady Leatherman meinasi antautua jo ennen kuin  sain paketteja avattua. Uusia tuotteita saatiin nyt myyntiin ja kokeiluun.

SuMaRalta oli tullut kutsu pikkujouluihin. Ilahduin kovasti, että kutsuttiin, mutta samaan aikaan on Viron seminaari ja sinne on matkat ja majoitukset jo varattu.  Harmi, että sattui samaan viikonloppuun.

SRL:n seminaariin on harmillisen vähän matkaratsastajia osallistumassa. Liitosta tuli kehotus värvätä lisää väkeä. Mun on vaikea ymmärtää, että ihmiset eivät paikan päälle vaivaudu. Ja sitä on vielä vaikeampi ymmärtää, että kulisseissa on aina niin paljon sanottavaa ja ennen kaikkea kritisoitavaa. Seminaareissa asioista voisi puhua yhteisen pöydän ääressä ja asioista asioina.

Odotettiin päivän valkenemista, mutta sitä sai turhaan odottaa. Puolen päivän jälkeen mentiin tallille ja haettiin hevoset heiniltä. Koko kolmikko otettiin sisälle. Urhon kanssa mentiin kentälle. Käynnissä ensin pitkät pätkät ja sitten meille molemmille helppoja harjoituksia kaarevilla urilla. Kari liittyi Sellan kanssa seuraan. Sellalla olisi ollut vauhti päällä. Vähän kilpaa ottivat kiihdytyksiä milloin mistäkin. Lopuksi päätettiin vielä tehdä loppukäynnit pihatiellä. Kun käännyimme takaisin, niin Sella aloitti perinteisen bimboilun. Sen pirtaan ei sopinut mitenkään se, että Urho kulki ensimmäisenä. Koira vielä kruunasi tilanteen, kun hoksasi, että hullu hyppijä on näköpiirissä ja antoi Sellalle hyvät kyydit. Mentiin vielä hetkeksi kentälle, että kierrokset tasaantuivat. Ja jälleen meillä oli kiire seuraavaan kohteeseen.Jatkuvan kiireen kun saisi elämästä pois, niin moni asia olisi paremmin! Tai ainakin jatkuvan kiireen tunnun pitäisi saada pudotettua. Sekin helpottaisi elämää.

Kari kiirehti aamusta tallille. Tarhat kuosiin, Urho liinan päähän juoksutukseen ja kipin kapin Haudankoskelle laiturinnostoon ja isänpäivän viettoon.

Hevosilla vapaata. Tiimi kerääntyi kasaan, sillä vuorossa oli Suonpään karonkka. Hieno ilta rennossa seurassa. Käytiin kautta läpi ja suunniteltiin uutta. Jänniä juttuja on taas kehitteillä. Meillä on upeita ihmisiä lähellämme ja heidän kannustuksesta, avusta ja tuesta tekemiseen saamme voimaa. Toisaalta nämä läheltä seuraavat ovat myös ainoat ihmiset, jotka tietävät panostuksen ja työn määrän, joten juhlakauden avaus oli hienoa viettää heidän seurassaan. Tätä lajia ei voi mitenkään kukaan yksinään harrastaa ja sen takia verkosto ja tukitiimi on arvokkainta mitä on. Kiitos rakkaat ystävät <3