Aamun valjetessa lähdettiin Karin kanssa heittämään vähän reippaampaa lenkkiä. Vettä satoi oikeastaan kaatamalla. Urho ja Hopo lähtivät reissuun koirikselle. Otettiin Hopon kanssa varaslähtö ja pisteltiin reipasta vauhtia menemään. Kari saavutti meidät vasta pitkällä peltotiellä. Loput matkasta mentiin yhtä reippaasti ja saatiin oikein hevoset puhaltamaan. Osittain se johtuu tietenkin viiden asteen lämpötilasta ja paksusta karvasta, mutta vauhtiakin vähän oli. Pojat painelivat tosi reippaasti ja meillä kaikille oli mukavaa. Ketään ei nähty koko lenkin aikana, sillä keli ei tosiaankaan ollut ulkoiluun sopiva. Kun päästiin takaisin tallille, niin sade alkoi vähän laantua. Sella oli odotellut kiltisti tallissa ja koko kolmikko pääsi takaisin tarhoihin. Me kiirehdimme jo kohti Pukkilaa, sillä mamman herkkupadat odottivat.

Perinteinen aattoaamun ratsastus järjestettiin ihan perhepiirissä. Pienessä tihkusateessa painelimme tallille minä, Jarko ja Kari. Hevoset laiteltiin valmiiksi ja tarjoilin niille kullekin leipäpalaset ennen lenkkiä. Jarko laitteli Sellaan valmiiksi ja jutteli sille hikipippurijuttujaan. Ehdimme Jarkon kanssa käydä kentällä vielä perusjutut läpi ennen lenkkiä. Sitten lähdimme liikkeelle. Oli sovittu, että tehdään minipöllis. Kari sai meidät kiinni juuri ennen peltojen välistä kulkevaa oikopolkua. Käännyimme Jarkon kanssa sinne ja Kari jatkoi Urhon kera suoraan hevosenkenkälenkille. Olimme lähes samanaikaisesti kohtaamispaikassa ja siitä jatkoimme yhdessä. Sella sai kulkea ensimmäisenä, Hopo toisena ja Urho viimeisenä.

Hämmästelimme metsää, joka oli edelleen loppusyksyn tilassa. Pienenä poikkeuksena tietenkin se, että pajut ovat kissoilla. Tuntuu jopa, että kasvit kasvavat. Ennen punaista metsälaatikkoa tapasimme maanomistajan, joka varoitteli kaatuneesta puusta. Sehän ei meitä pysäyttäisi. Eikä sitä tehnytkään. Hopon kanssa ylitimme rangan ensimmäisenä, sitten perässä tuli Sella ja viimeisenä taas Urho. Paluumatkalla tapasimme maanomistajan uudelleen ja hän hämmästeli, että kaatunut puu ei meitä ollut pysäyttänyt. Toivottelimme puolin ja toisin hyvät joulut ja jatkoimme matkaa.

Sellalle tuli kiire paluumatkalla. Jarko oli hivenen hätää kärsimässä. Kari ja Urho lähtivät omille teilleen vähän vauhdikkaammin ja me muut etenimme rauhallisemmin. Hetken teutaroituaan Sella kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja loput matkasta sujui ihan rauhallisesti. Kari kiersi oman lenkkinsä vähän alle tuntii ja meiltä kesti Jarkon kanssa vähän yli tunti. Tallilla hevosia odotti pipariyllätys. Kari mittaili Sellan kintun lämpötiloja. Kipeä jalka oli taas vähän lämpöisempi, mutta se alkoi kyllä heti viiletä. Jätettiin hevoset ilman loimia, vaikka tihutusta oli tarjolla. Arveltiin kuitenkin, että pääsevät halutessaan katokseen. Pian oltiinkin jo kotimatkalla valmiina saunaan, notkuvaan herkkupöytään ja lahjasulkeisiin kuusen äärelle. Ihana Joulu!

Hevosilla vapaata. Vettä sateli, mutta joulua tehtiin kovasti ja illan tullen hämärissä ei sitä edes tiedä, että lumi puuttuu ja vettä sataa.

Ihan älyttömät kelit! Kari lähti aamusella tallille ja suitsi sekä satuloi Sellan ratsastuskuntoon. Pienen tauon jälkeen tamma olikin tulta ja tappuraa. Neuvoteltavaa oli jonkin verran. Kari mietti mielessään, että poika tulee kyllä saamaan kylmää kyytiä aaton ratsastusretkellä. Kiersivät neljän kilsan hevosenkenkälenkin. Askellajina oli käynti, mutta loikkimista ja pomppimista suuntaan jos toiseenkin oli riittävästi tarjolla. Jalka lämpeni vähän liikutuksesta, mutta lähti viilenemään välittömästi. Jotain siellä tapahtuu.

Mä ajelin tallille puolitoista tuntia myöhemmin ja mitä lähemmäs kohde tuli ja mitä enemmän jouduin lisäämään pyyhkijöihin tehoja sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että en todellakaan lähde mihinkään ratsastamaan. Huumorintaju oli ihan totaalisesti loppumassa tähän jatkuvaan sateeseen! Ilmoitinkin oitis tallille saavuttuani, että teen safkat ja poistun paikalta. Onneksi Hedu sattui olemaan paikalla ja sai houkuteltua mut juomaan kupposellinen teetä pahimpaan ketutukseen. Siinä sajua siemaillessa tosiaan suurin ärsyyntyminen suli pois ja samaan aikaan sade hiipui. Näin ollen päästiin kuin päästiinkin selkään ja jopa kuivana.

Hopo ja Urho ovat jo hyvät kaverukset ja mukavassa mielialassa kierrettiin pöllökujan lenkki. Mulla tosiaan fiilikset paranivat lenkin edetessä. Hölkättiin niin pitkälle, että oli pakko tehdä Hornankalliolla loppukiepaus. Ja juuri silloin Urho pääsi yllättämään. Remontissa olevassa aaltopeltivajassa naulapyssy lauloi ja ovet paukkuivat tuulessa. Urho teki erittän kipakan täyskäännöksen ja samalle hetkellä oli selvää, että nyt tulee pudotus. Hopokin luottaa Urhon reaktioihin ja ehti sekin ysikymppisen tekemään, ennen kuin sain sen ruotuun. Tuolloin äijä makasi jo selällään maassa, mutta yritti tiukasti pitää ohjista kiinni. Muutaman metrin raahautui hevosen vetämänä perässä, mutta sitten ote irtosi ja Urho singahti vajan taakse pienelle rundille. Tosi nopeasti se kuitenkin rauhoittui ja antoi tietenkin itsensä kiinni. Kurainen äijä ja vähän kipeät sormet saatiin lopputulokseksi.

Kun päästiin takaisin tallille, niin tutkittiin Urho ja todettiin, että ei mitään vaurioita esim. kintuissa. Samalla mittailtiin Sellan jalkojen lämpötilat. Kyllähän niissä edelleen eroa oli. Samalla kuultiin kauhutarina siitä, miten juuri kuluneella viikolla yksinäinen ratsastaja oli suistunut meidän metsälenkillä kanveesiin ja virunut kinttu hajalla metsässä hyvän tovin. Ei tietenkään kännykkää mukana, joten ihan tyypillinen tilanne.

Kari taas tulessa. Tällä kertaa Hopon satulassa. Kentällä tekivät töitä. Isäntä jaksoi taas illalla kehua, miten hyvässä kunnossa meidän paappa on ja miten voimakasta on laukka aina vaan. Siinä oikein kuulemma tuntee eläimen uljaan voiman. Niinpä niin. Loppukäynnit maastossa.

Urholla kenttäpäivä. Kari päätti kunnollisena kouluratsastajana hioa vasenta laukkaa, joka on uudelle hevoselle vähän oikeaa haastavampi. Eipä mitään, perinteiseen tapaan satulavyö käytössä vain näön vuoksi. Nelijalkapompussa ylösmenossa toinen jalustin irti ja alastulossa vain toinen jalka jalustimella, jonka seurauksena satula kiepsahti toiselle kyljelle. tämähän ei ole mitään uutta ja Kari oli vielä vakaasti sitä mieltä, että tästä kyllä noustaan. Elämys oli kuitenkin Urholle uusi ja se viritti hienot laukat ja muutaman napakan sivuloikan ja sitten äijää vietiin. Hedu oli onneksi kuullut jylyn ja jyminän talliin ja sattui juuri sopivasti sulkemaan reitin isolle tielle. Urho sitten kirmaili tarhojen suuntaan ja omaan tarhaan olisi mennyt, mutta kun langat olivat kiinni, niin ei onnistunut. Pakomatka loppui kuitenkin lankoihin ja sitten ukkeli olikin jo ihan rauhallinen ja tyyni. Äijä märkä ja kurainen, mutta ei luita poikki tai suurempia ruhjeita. Satula oikoselleen, vyötä vähän kireämmälle ja takaisin selkään.

Meillä oli sitten jo kiire ottamaan vastaan metsän joulua. Kutsu oli käynyt ja roihuilla viitoitettua reittiä kipusimme mäen huipulle, jonne emäntä oli koristellut kuusen ja viritellyt ihanan tunnelman lyhdyillä ja tulilla. Joululauluja kuunnellen matkaratsastusystävien kera siemailimme maistuvaa glögiä ja suussa sulavaa kakkua. Tonttukulkueena taivalsimme takaisin laulaen ja nauraen. Ihana kokemus, joka hienosti aloitteli joulun pyhiä.

Kari vei hevosille joulutervehdyksen. Jokaiselle kuusi nakerrettavaksi.

Hevosilla vapaata. Vettä satelee ja lämmintä on 5 astetta. On tämä kanssa joulukuu!

Melli teki Hopolla koiriksen. Hyvin oli mennyt, vähän olivat hölkkailleet ja tuntiin vetelivät. Kari teki Urholla myös koiriksen, 45min meni aikaa. Askel oli taas pitkä ja vetävä. Asfaltilla oli hämmentävä ohitustilanne kun jostain tupsahti taakse maastopyörä nastarenkailla ja koira vierellä. Ilmoittivat, että ohittavat, mutta se tuli Urholle liian myöhään. Kipakka 180:nen lopputuloksena. Mutta eipä mitään, uudelleen ympäri ja matka jatkui samaan suuntaan.

Podiumilta tuli mielenkiintoinen lajitelma suitsia sun muuta. On heijastavaa ja kuolaimilla toimivaa sekä ilman kuolaimia toimivaa. Vähän on muutamassa kohdassa vielä säädettävää joten seuraavaa läheteystä odotellessa.

Hevosilla vapaata. Kari kävi tarhat siivoamassa ja sipittelemässä hevosten korviin salaisuuksia.