Kostea ja sumuinen aamu, lämpötila +5 asteen tuntumassa. Piia on lupaillut, että voisi lainata Teron ajokamoja ja alustavasti oli sovittu tämä aamu. Ihme ja kumma valjaat mahtuivat ukkelille, vaikka olin ollut ihan varma, että vaikka joustovaraakin olisi, niin eivät voi Hopolle sopia.

Hopo oli hermostunut, kun Kari ja Piia laittoivat sitä kuntoon. Tallilla oli kovasti hässäkkää, kun liikuttajia oli paljon ja kengittäjäkin puuhissaan. Lisäksi vielä Sykerö tuli traikulla pihaan, joten ihan paras mahdollinen ajankohta valjastukseen ei ollut. Kärryn aisat mahtuivat Hopolle nippa nappa ja niin saatiin ukko kärryjen eteen.

Varovaisesti Kari ja Hopo lähtivät liikkella ja kun hetken katselin touhua ja totesin sen ”turvalliseksi”, niin hyppäsin kärryihin. Reilun tunnin kurvailimme ja kävimme lopuksi jopa Ainolassa ravaamassa pieni hiekkatien pätkä. Hopo oli tomerana ja tosissaan ja kyllä meidän varmaankin täytyy alkaa hankkia valjaita ja kärryä, jotta voidaan aina välillä reissata koko kolmikko yhdessä. Kärryyn pitää ottaa vällyjä mukaan ja laittaa kunnolla päälle, niin sitten matka taittuu lokoisasti.

Reissun päälle Hopo sai vähän heinää, porkkanoita ja 10 litraa melassivettä. Tarhaan vein sen villaloimi päällä, sillä karva oli kostea osittain hiestä ja osittain ilman kosteudesta. Sitten vaan tarhaan odottelemaan illan jytinää.

Rivi alkaa olla voitettu, mutta Kari käy kuitenkin vielä aamuisin laittamassa rivivoidetta. Tarha on oman soran ansiosta hyvässä kunnossa ja olemme jopa alkaneet siivota lantakikkareet pois sitä mukaan, kun niitä ilmestyy.

Hopo pääsee liikkeelle vähän ennen yhtätoista. Teemme rauhalliset lämppärit ja sitten kentälle. Kenttä on toivottoman kova. Kari teki aamusella ison työn vaihtaessaan hokkeja. Kun lunta ei ole ja maa jäässä ja asfaltillakin on pakko mennä, niin hokit kuluvat mielettömästi. Yksi on jo niin lopussa, että ei taida olla irrota kuin poraamalla. Muut saatiin vaihdettua ja eiliseen verrattuna pito parani huimasti.

Kentälle teemme ravissa voltteja ja kiemuroita. Siirtymisiä ja pysähdyksiä reippaasti. Puolen tunnin kieputtelun jälkeen lähdemme taas käpöttelemään tallin ympäristöön. Koko sessio vie aikaa puolisentoista tuntia. Viitta päälle ja tarhaan, jossa päiväheinät jo odottavat.

Iltasella teemme vielä iltatallin ja Jarkokin käväisee tervehtimässä Hopo-herraa pitkästä aikaa ja auttelee siinä samalla tallitöissä.

Pirteä pakkaspäivä ja aurinkokin vähän paistelee. Teemme Hopon kanssa parin tunnin lenkin Halosen Akatemian maastoissa. Hopedi olisi halunnut mennä todella vauhdikkaasti, mutta kun hokeissa oli pito heikko, niin en oikein uskaltanut laskettaa. Vähän tuli hiki ja tarhaan pääsi heinille vohveliloimi päällään.

Illalla tallin väkeä kokoontuu suonpäähän maistelemaan glögiä ja mutustelemaan pipareita.

Kari hopoilee reilun tunnin ilman satulaa köpötellen tallin lähimaastoissa. Uudet suitset ovat liian pienet, joten eipä sitten muuta kuin vaihtokauppoja hieromaan. Hokit ovat kuluneet ja kaikki eivät lähde edes irti.

Kari ja Hopo tekevät maastolenkin käynnissä. Käyvät Sibben kämpän nurkilla kääntymässä ja sitten takaisin tallille.

Iltapäivällä suuntaamme Vermoon. Hopon hetkellinen tyttöystävä ja tarhanaapuri aloittelee siellä menestyksekästä raviuraa. Hyvin Penelope kipittää ja omistajat ovat tyytyväisiä neitokaisen suoritukseen. Käymme kuulostelemassa kuskin mietteitä ja moikkaamassa tammaa. Kovasti se oli kasvanut. Kuskikin myhäili tyytäväisenä.

Kävimme ostamassa säkin porkkanaa ja katsoimme vielä yhden suokkilähdön. Onneksi ei totottu, sillä suosikkimme poistui radalta jo lämmitelyvaiheessa, eikä startannut ollenkaan. Kotiin ajaessa meillä olikin kova ikävä Hopoa ja olisi ollut todella kiva käydä syöttämässä pari porkkanaa pojalle, mutta emme viitsineet enää kolistella tallille, kun kello oli jo paljon.

Hemppu hopoilee, vaikka on vähän kipeänä. Menevät rauhallisesti, mutta Hopolainen antaa viitteitä, että reippaampikin meno maistuisi. Ensi kerralla sitten. Kun nyt vaan saataisiin lunta, niin pääsisivät pelloille viilettämään. Saisi Hopokin purkaa energiaansa.

Kiprakka pakkaspäivä ja aurinko paistaa, kunhan se ensin jaksaa nousta horisontista.

Kari menee taas aamulla rasvaamaan vuohisia. Ne alkavat olla hyvässä kunnossa nyt, kun tarhassakin on kuivaa ainakin sorakohdissa ja muutenkin maa alkaa olla jäässä.

Yhdeltätoista hyppään selkään ja lähdemme pitkälle lenkille. Ensin kierrämme radanvarsipätkän odotellen, että Kari saa oman boksin siivottua. Sitten suuntaamme alikulun kautta Ainolan suuntaan. Kari ajelee Jopolla vierellä ja matka etenee mukavasti. Tuomalan koulun kautta kurvaamme ravaten Tuomalantielle ja sieltä sitten Hakalantielle. Hopo on reippaalla mielellä ja Kari on Joponsa kanssa kovilla.

Suonpäässä pidämme sen verta taukoa, että käyn vessassa. Sitten jatkamme vähän rauhallisemmin matkaa Keravan suuntaan ja teemme pienen ulkoilupolkulenkin Kisaveikkojen Majalla. Ihmettelemme uutta kylää, joka on noussut majan tuntumaan. Uusia taloja tulee varmasti lähemmäs sata ja ne ovat aivan kiinni toinen toisissaan, muutaman neliön tonteillaan. Joku rakentaja paiski hommia jopa näin joulupäivänä. Käännöksen jälkeen ravasimme melkein kotiin asti ja Kari jäi kyydistä.

Kotona vaihdoimme ratsastajaa ja Hopo saa omenan. Kari vie Hopon takaisin tallille, jossa päiväheinät jo odottavat. Matkaa kertyi n. 15 kilsaa ja aikaa meni melkein kolme tuntia. Hopo olisi ollut halukas menemään reippaamminkin, mutta ratsastaja halusi mennä käyntiä puolet matkasta ja jopoilija olisi toivonut käyntivauhtia vieläkin enemmän.

Illalla teemme iltatallin ja Hopo saa ylimääräisen porkkana-annoksen.

Lumeton aattoaamu ja Kari kirmaa ensin heti aamusta rasvaamaan vuohisia ja viemään Hopoa ulos. Vie siinä samalla sitten pari muutakin hevosta ja siivoa oman boksimme. Sitten hän suuntaa takaisin kotiin joulupuurolle.

Yhdentoista kieppeillä Hopo pääsee tunnin maastolenkille ja käyvät vähän kentälläkin pyörähtämässä. Yhdeltä päiväheinät annetaan jo sisätiloissa ja hobuset jäävät loppuillaksi sisään.

Hopo sai muutamalta tallikaveriltaan herkullisia lahjoja ja kivoja kortteja. Käytävillä on olkia ja talli muutenkin joulukoristeissa. Hopo on kummissaan, kun ruokaa olisi niin paljon tarjolla, mutta ei saa syödä. Auta armias, jos se jotenkin nyt keplottelisi itsensä ulos yöllä, niin söisi varmaan itsensä hengiltä.

Aamulla Kari taas kiirehtää rasvailemaan vuohisia. Hopo on nukkunut tuhdisti ja Kari nykyisen rutiininsa mukaisesti harjaa sen puhtaaksi ennen tarhaan menoa. Olisi kyllä älyttömän hyvä tapa käydä aina aamulla harjaamassa se ja viedä siistinä ulos.

Joulukiireet tekevät sen, että Hopsulaiselle tulee tänäänkin vapari.

Illalla teemme iltatallin ja Dottie on taas mukana innokaana apulaisena. Hopo on hyvällä tuulella, eikä uusi tulokas ole järkyttänyt sen mielenrauhaa mitenkään. Mukava nähdä, että se on alkanut ottaa lungisti tallilla tapahtuviin muutoksiin, kun aluksi se hermostui vähäisemmästäkin asiasta ja kiukkuili hyvässä lykyssä viikon, kun tallille tuli uusi hevonen tai joku lähti pois.

Aloitin joululoman vähän etuajassa ja siivoilun lomassa käyn liikuttamassa ukkoa. Teemme taas maastolenkin. Ravaamme pitkiä pätkiä ja kävelemme sitten taas tovin ja taas ravataan. Hopolla on menohaluja ja ilmakin on sopivan viileä, joten herra hiostuu vain vähän.

Juuri kun pimeä laskeutuu saavumme tallille ja Hopsulainen saa hetken mutustella boksissaan, ennen kuin vien sen vielä muutamaksi tunniksi pihalle.

Talliin tuli uusi hevonen juuri, kun olemme lähtemässä ulos. Hopo ei tulijaa noteeraa mitenkään, joten tuskin tiedossa on ongelmia jatkossakaan.