Rankan viikonlopun jälkeen pokulla on lepopäivä.

Juoksutuspäivä. Ensin vähän irtojuoksutetaan ja sitten vielä liinassa puristetaan loput. Puolisen tuntia Hopo kaahaa pitkin ja poikin. Lopuksi puuskutamme molemmat ja valumme hikeä. Teemme Hopon kanssa vielä pitkän ja rauhallisen taluttelulenkin. Sitten ukko menee suihkuun ja Karin mielestä myös eukko olisi voinut vähentää vaatetusta ja mennä pesariin Hopon viereen seisomaan, niin olisi tullun suihkutus hoidettua samalla. En suostunut vaan lämmitin kotona saunan.

Pesun jälkeen huolellinen kuivaus jättipyyhkeillä, jotka sain kauneudenhoitoalan ylijäämästä keväällä. Ne ovat todella loistavia hevosen kuivaamiseen ja onneksi niitä on mulla kotona vielä varastossa. Samaan aikaan olikin alkanut sade ja kaivettiin tippaloimi ekaa kertaa käyttöön tämän syksyn osalta. Yönsilmät rasvattiin, vuohiset rasvattiin ja ”pussukkakin” sai oman hoitonsa. Kävelemme hiljakseen kohti tarhoja ja Hopo saa nappailla vielä tuoretta ruohoa matkan varrelta ja tarhaankin annan sille pienen ylimääräisen heinätupsun ja me lähdemme Karin kanssa vanhempieni 40-vuotishääpäivän viettoon.

Illalla etelästä nousee vuodenaikaan nähden erittäin harvinainen ukkosmyrsky, joka riepottelee Etelä-Suomea huolella, mutta pollet ovat silloin jo onneksi sisällä ja Hopolla tippis päällä koko illan.

Hopolla tiukka matkaratsastustreeni. Ysin kieppeillä kapuan selkään ja Kari haahuilee maastossa sykemittarin kanssa. Ensin kävelemme reilun kilsan. Sitten ravaamme kolme kertaa kilsan lenkin ja joka kierroksen jälkeen katsotaan syke. Sitten kävellään kolme kilsaa ja taas ravataan pari joihin sisällytetään muutama laukkapätkä. Seuraava kilsa menee osittain ravissa, osittain käynnissä. Sitten vedetään kilsa vähän kovemmalla alustalla niin reippaasti, kuin Hoposta irtoaa ja loppuun ylämäki. Syke nousee 107:ään. Matkaa on taitettu n.11 kilsaa ja tästä alkaa jäähdyttely. Puolentoista kilsan kävelyn jälkeen syke on 61 ja totesimme, että toinen vuohisrengas on taas kerran jäänyt taipaleelle. Otetaan kamat pois ja kuivaillaan hevonen, tähän käytetään aikaa n.10 min ja Hopo saa seistä aloillaan. Mitattaessa syke on 48. Hopo ei siis ole moksiskaan, vaikka ratsastaja on ihan poikki.

Olimme tyytyväisiä harjoituksen tuloksiin ja mitä useammin vastaavaa tekee, niin sen paremmalla varmuudella tietää, miten kisoissa toimitaan. Tietenkin outo ympäristö ja meidän jännittyneisyytemme aiheuttaa kisatilanteessa lisäsykettä, mutta suunta on oikea ja rauhoittava. Karilla varsinkin on tapana niin selkeästi kehonkielellään ja toiminnallaan osoittaa oma jännityksensä ja Hopoon meidän hermostuneisuus tarttuu välittömästi. Ja kun sitä joutuu komentamaan, niin se hermostuu vaan lisää. Tämä todettiin tänäänkin, kun Kari mittaili sykettä ja jouduin hevosta ojentamaan, niin heti syke pompahti korkeammalle. Pitäisi vaan osata hillitä omat hermonsa ja olla rauhallinen.

Hopon takahivutussuojat ovat rojussa kunnossa, jote huristamme kiireellä Idän Ratsuun ja Kari käy hakemassa Tattinin hivutussuojat, joita esimerkiksi Viljon Minna on kehunut kovasti. Muutenkin pitäisi käydä ostamassa uusia varusteita: suolakiviteline on riekaleina, putsit rispaantuneet, biotiini alkaa olla lopuillaan ja kaikkea muutakin pientä pitäisi taas hankkia.

Illalla tehtiin iltatalli. Hopo sai elektrolyytit ja muutaman papanan greenlineä. Oli kivalla ja rauhallisella tuulella. Tammuska vieressä ei ole aiheuttanut suuria tunteita puoleen tai toiseen. Alavarustus alkaa myös olla kunnossa, jotan tällä kertaa osallistumista kisoihin ei pitäisi enää mikään estää.

Anssi tulee aamusta lyömään kengän kadonneen tilalle. Sitten teimme puolentoistatunnin kävelylenkin. Ravasimme vähän ja laukkasimme kentällä hetken. Loppuverkat sänkkäreillä ja pikaisen harjauksen jälkeen tarhaan omppukorin kera.

Illalla onkin jännät paikat ja Hopolle ei tule uni ehkä ollenkaan silmään, kun saa vieruskaveriksi tamman.

Kun ei ole toista etukenkää, niin Hopo saakin liikuttaa itse itseään. irtojuoksutimme sitä kentällä puolisen tuntia. Sitten alapesu, rasvaus, harjailu ja halistelu.

Aamulla viimeiset piikit ja pussukka näyttää hyvältä. Illalla Kari lähtee sänkkärilenkille ja koska menohaluja on, niin toinen etukenkähän jää sitten sille tielle.

Hopoa piikitetään aamuisin, letkutetaan jalkoväliä ja liikutetaan kevyesti. Ottaa aloittelijoiden piikitykset varsin tyynesti, mutta niihän se on ottanut aloittelijoiden muutkin tumpeloinnit.

Kari menee tallille tutkimaan Hopon ”pussukka”-tilannetta. Tilanne on huono ja soitamme eläinlääkärin paikalle. ”Pussukka” tutkitaan ja lääkäri toteaa esinahan tulehduksen ja määrää pistettävää penisiliiniä, jonka piikittämiseen saamme pikakoulutuksen. Lisäksi lääkäri antaa Hopolle kipulääkepiikin. Hoito-operaation poku ottaa todella tyynesti. Vähän meitä jännitti, aiheuttaako antibiootti allergista reaktiota ja silmät suurina tuijotimme Hopoa, kun se piikit saatuaan rouskutteli boksissaan heinää. Mitään ei tapahtunut ja lääkäri lähti seuraavan potilaansa luo.

Mitään liikutusrajoitteita ei tullut ja kisaaminenkin onnistuu, vaikka Hopo nyt onkin doupattu ja kaksi viikkoa aineet näkyisivät testissä. Kisoihin on kuitenkin vielä kolme viikkoa aikaa, joten jos vehkeet saadaan kuntoon, niin tällä kertaa startin pitäisi onnistua.

Teimme rauhallisen tunnin lenkin pääasiassa käynnissä. Hopo käyttäytyi aivan normaalisti, joten sen elämää ei tuntunut suuremmin hoitotoimenpiteet järkyttävän. Se on muutenkin nykyään äärettömän rauhallinen. Tuttu ympäristö, tutut hevoset ja tutut ihmiset ympärillä, niin ei tarvitse temppuilla. Osaa ottaa asiat rauhallisesti, kun on ymmärtänyt, että mitään pahaa ei hänelle tässä ympäristössä tapahdu.

Illalla käymme laittamassa pollen nukkumaan ja katsomassa, että kaikki on ok.

Todella kuuma päivä. Ehdimme tallille vasta viiden jälkeen. Hopo on potkinut ”pussukkansa” ihan rikki ja takajalatkin ovat aivan veressä. Taas putsataan ja paikkaillaan, mutta huonolta näyttää parantuminen.

Päätän tehdä Hopon kanssa aika rauhallisen lenkin ja lyöttäydyn Hektan, sekä Teron vanaveteen. Jonkun aikaa kuljettuamme Karikin saapuu pelloille Seevulla, joten kuljemme kolonnana pitkin tallin lähitienoita. Hyvä fiilis, kun ihmiset ovat hyväntuulisiä, hevosen tyytyväisiä, ilma kuin kesäkuun lopulla ja viikonloppu edessä. Porukalla on kiva rennosti liikuskella.

Otamme Hopon kanssa muutaman vähän reippaamman ravipätkän (noin kilsan vetoja). Sitten jäähdyttelemme Seevun seurassa ja kun tulemma tallille, niin heinät ovat jo valmiina ja pollet pääsevät yöpuulle.

Anssi tulee aamusta kiinnittämään takakenkää ja liikutan Hopon pikaisesti sitä ennen. Kieputaan kentällä ja verkataan sänkipelloilla.

Hopon ”pussukka” näyttää paremmalta, mutta edelleen kipeältä. Sitä taas vähän rasvaillaan ja ihmetellään. Kari ja Anssi jopa vitsailevat viidennenkin jalan kengittämisestä kumikengällä. ”Ompa hauskaa”, miettii Hopo.

Kun hommelit on tehty, niin vien sen nappailuvaiheen kautta tarhaan, jossa sitä odottaa osa aamuheinistä ja omenakoriyllätys.

Illalla Kari liikuttaa Snupaa ja minäkin menen tallille vielä vähän taluttelemaan Hopoa ja laitan sen nukkumaan.